Huomasin, että levykokoelmani on ollut naftaliinissa melkein vuoden. Uskollisesti olen pyyhkinyt pölyt Kaijan ja Leidien kansilta, mutta sisältöön en ole kajonnut. Meteliä on kiitettävästi tarjonnut mainoksilla höystetyt radiokanavat sekä televisio, josta uudelleen herätetty Levyraati soi taustalla sunnuntaisin.

Mutta entä levyt? Niinpä. Musiikki kuuluu päivittäisten arkirutiineiden taustalle – siis taustalle. Todennäköisesti en edes kuulisi puoliakaan Mamban tuplaälbystä – en oikeastaan edes tiedä, mitä KissFM soitti lauantaina, vaikka radio pauhasi vieressä koko päivän.

Kyllä levyjen aika vielä tulee. Levyt, säilykää hyvin siihen asti!