MAINOS

Oravan elämää

Kolumni

Tanja Kallio

Kerran eräs pienen pieni orava löysi itselleen ihanan pesäpaikan. Se ajatteli, että nyt onni oikein potkaisi, sillä pesässä oli valmiina pehmusteita, eikä kylmäkään iskenyt milloinkaan.

Minkä paikan kurre oikein olikaan löytänyt? Se oli pitkään haeskellut itselleen kotia ja vihdoin nähnyt edessään pienen kolon, jonka päätti tutkia kunnolla. Mentyään kolosta sisään, orava huomasi, että hänen edessään aukesi oikea paratiisi. Se oli löytänyt ihmisten vintin. Sinne, vinttiin kaikkien tavaroiden sekaan, katon rajaan, kurre-ystävämme päätti tehdä itselleen pesän.

Pitkän aikaa orava sai aiheutettua harmaita hiuksia ihmisille, kun he miettivät mikä pitää niin suurta rapinaa. Mutta eivätpä ihmisten ihmetykset lainkaan kurrea haitanneet, sillä se vain paineli ympäri talon kattoa, sisä- ja ulkopuolella. Talon asukkaat miettivät, mitä oravalle oikein pitäisi tehdä. He eivät keksineet mitään muuta kuin pienten kolojen tukkimisen.

Ihmisten toimet auttoivat hetkeksi, mutta orava oli liian fiksu ihmisten aivoille, sillä ei aikaakaan, kun se jälleen ravasi ympäri kattoa pitäen suurta rapinaa kulkiessaan. Kurreralli sai ihmiset miettimään uusia keinoja. Keinot kuitenkin loppuivat erittäin lyhyeen, sillä orava oli aina kekseliäämpi.

Mitä sitten tehdä oravalle, joka ei lähde pois vintistä ja jonka menoa ei pysty hiljentämään millään? Niinpä! Talon asukit päättivät tehdä oravasta lemmikin. He alkoivat ruokkimaan sitä joka päivä. Eikä pieni kurre lintulaudalla ollutkaan mikään hassumpi näky. Itse asiassa erittäin ihana näky. Joka päivä orava ilmestyi lintulaudalle ja mussutti tuotua ruokaa täydellä innolla. Välillä se otti ruokaa mukaansa ja meni kotipesäänsä aterioimaan. Näin jatkui pitkään.

Yhtenä päivänä taloon tuli vieras. Hän näki ulkoseinässä jonkun harmaan mötin. Tarkemmin katsottuna se oli ylilihava orava. Orava oli ottanut kaiken irti talon isäntäväen vieraanvaraisuudesta ja söpöydellään se oli saanut pyydettyä itselleen ruokaa, muillekin jaettavaksi. Vieras katseli pitkän tovin suurinta oravaa, jonka koskaan oli nähnyt. Kurre katseli hetken seinältä vierasta suoraan silmiin ja sen katseesta näkyi, että orava oli onnellinen.

Tilaa uutiset sähköpostiisi

Uutiskirje on ilmainen.

Seuraava:

Edellinen:

Tilaa Uutiskirje

Uutiskirje on ilmainen.

Tuoreimmat

Scroll to top