Näin joulun alla lienee sanomattakin selvää, että lapset käyttäytyvät eriskummallisen hyvin. Onhan joulupukki tulossa ja tontut hiippailevat joka ilta ikkunoiden takana. On kuitenkin lapsia, jotka eivät usko joulupukin olemassaoloon.

Lapsille uskotellaan pienestä pitäen, että on olemassa pitkäpartainen huru-ukko, joka jakelee lahjoja vain kilteille lapsille punaisessa, ihonmyötäisessä asussaan. Tuhmat tytöt ja pojat saavat lahjojen sijaan eioota. Joulupukki matkustaa reellä pitkin taivaankantoja ja hyppii savupiipuista alas – välilllä juuttuen puoleen väliin. Ja lapsi uskoo kaiken. Äiti ja isihän ovat aina oikassa.

Viimeistään lapsen varttuessa isoksi ekaluokkalaiseksi joulupukki-kuvitelma puhkaistaan: "Ei joulupukkia ole olemassa. Ekkö sää sitä viä oo tajunnu?", sanoo äiti ja jatkaa säälimättä töitään.

Lapsi miettii hetken jos toisenkin. "Se on varmaan kuollu", keksii lapsi ja kertoo uutisen myös muille lapsille. Ajan kuluessa lapsi unohtaa tuon teddybearmaisen valkopartaisen vanhan ukon, joka kuitenkin elää meidän jokaisen sydämessä.