"Mustikkajoki, anna suolaa", pyytää Waterberg.
"Tässä, ole hyvä… voi ei, ripottelit suolaa ympäriinsä. Tiedätkö mitä tämä tarkoittaa? Epäonnea, Waterberg, epäonnea. Nyt nopeasti, heitä suolaa vasemma olkapääsi ylitse", hätiköi Mustikkajoki.
"Mitä ihmettä… ahaa, olet tainnut taas lukea Johanna af Rännin kirjoja. Kuinka monta kertaa pitää sanoa, että Johannan tekstit ovat täyttä puppua", valistaa Waterberg.
"Heittäisit nyt, minun henkisen tasapainoni tähden", pyytää Mustikkajoki ja muljauttaa samalla pahaenteisesti silmiään.
"Hyvä on, kunhan lopetat tuon muljauttamisen", vastaa Waterberg.
"Kiitän… ja voi ei. Miten sinä saatoit olla noin typerä?" toruu Mustikkajoki.
"Kuinka niin?"
"Loit itsellesi ja lähellä olevillesi – siis minulle – henkisen epätasapainon syömällä pelkästään ranskalaisia ja vielä vasemmalla kädellä. Onko liikaa pyydetty, että otat ensin nakin, jonka jälkeen tarraat haarukallasi kahden tai useamman ranskalaisen?" valistaa Mustikkajoki.
"Jos nyt tehdään niin, että minä syön loput roskaruoastani ja sinä olet hiljaa", vastaa Waterberg hieman hermostuneesti.
"Ei muuten onnistu", vastaa Mustikkajoki, tarttuu Waterbergin lautaseen ja heittää sen ikkunaan.
"Tästä tulikin normaalia kalliimpi ateria", pohtii Waterberg.
"Vain henkisen tasapainomme tähden. Älä ota tätä henkilökohtaisesti", selittää Mustikkajoki.
"En tietenkään. Fyysisen tasapainosi tähden toivon sinun pysyvän minusta mahdollisimman kaukana. Hallitsematon oikea käteni on jo hyvää vauhtia tulossa…"

Tööt.