MAINOS

Äänetön ihminen

Kolumni

Tanja Kallio

Ihminen ilman ääntä on kuin auto ilman renkaita. Ei pääse eteenpäin. Enkä lähde tässä väittämään, että äänettömät ihmiset ovat avuttomia, mutta yht´ äkkiä tilanteeseen törmänneenä olen avuton.

Olen suunnattomasti lähipäivinä miettinyt, että miten moottoriturpa selviää, kun bensa loppuu. Yksi ja ainoa asia, jolla tässä maailmassa on minulle suurta merkitystä, on laulaminen. Yrittäkääpä itse ilman ääntä. Ei onnistu. Varsinkin kun lääkäri vielä kieltää puhumisen, laulamisen ja kuiskimisen, käskee vain tulla toimeen muutaman päivän kansainvälisillä käsimerkeillä. Siis pitäisikö minun edetä elämäni seuraavat päivät keskisormea näytellen? Johan siinä lähimmäiset rupeisivat miettimään, että mikä minulle on tullut.

Äänettömyys on tuomio, jota en sulata ihan tuosta vaan. Yritän epätoivoisesti selvittää mikä on se juttu, joka vie ääneni. Flunssa se ei ole, sillä nuha, kurkkukipu ja muut lisukkeet eivät kuulu tähän tautiin. Ainoastaan hiljaisuus. Pieni pihinä sen tilalla, jota normaalielämässä kutsutaan ääneksi.

Alistun kohtalooni, vedän peiton korville ja toivon, että jo huomenna kaikki on entisellään.

Tilaa uutiset sähköpostiisi

Uutiskirje on ilmainen.

Seuraava:

Edellinen:

Tilaa Uutiskirje

Uutiskirje on ilmainen.

Tuoreimmat

Scroll to top