MAINOS

Minä, mustikka ja muutama hyttynen

Kolumni

Tanja Kallio

Hyvä kaverini sai minut suostuteltua mustikkametsälle tässä taannoin. Olen lähiaikoina testannut erilaisia extreme-lajeja ja mustikanpoiminta on mielestäni yksi hyvä lisä tähän listaan.

Saappaat ovat ensinnäkin asia, jota minä en käytä. Kaikki ylimääräinen, joka lisää suoneenvedon mahdollisuutta pitää karsia pois. Eli lenkkarit jalkaan. Todella paljon kiinnosti myös laittaa verkkapuku päälle, sillä lämpötila hiveli 25 astetta. Off oli ainoa, joka puuttui kalustosta, mutta sain sitä lainaksi. Onneksi.

Päästyämme metsään näin sinisenä aukeavan metsän. Kuinka voi olla niin tajuttoman isoja mustikoita, en ymmärrä. Minut valtasi suuri keräysvimma. Tiesin sen, että metsään päästyäni en voi vastustaa mustikoita. Jossain vaiheessa muistin, että poiminta on aika terapeuttistakin, sillä ajatuksiaan saa mukavasti selvitellä kun hiljainen metsä antaa ajatusten lennolle vallan.

Vähemmän terapeuttiseksi tunsin yhteistyön kaikkian 5 miljardin hyttysen kanssa, jotka huomasivat, että hyttysmyrkyn vaikutus alkoi pikkuhiljaa lakkaamaan. Huidoin hetken, kerroin inisijöille muutaman elämän faktan ja sitten taas eleltiin sovussa.

Illan poimintarupeaman jälkeen olin ylpeä itsestäni. Sain melkein ämpärillisen mustikoita ja likaiset kädet. Seuraava metsäretki tehdään vuoden päästä.

Tilaa uutiset sähköpostiisi

Uutiskirje on ilmainen.

Seuraava:

Edellinen:

Tilaa Uutiskirje

Uutiskirje on ilmainen.

Tuoreimmat

Scroll to top