MAINOS

Pure lepakkoa

Kolumni

Olen onnistunut herättämään kaveripiirissäni jonkinasteista huvittuneisuutta viimeistään siinä vaiheessa, kun puhe on kääntynyt ns. rankempaan musiikkiin jota myös heviksi tai metalliksi kutsutaan. Maallikon (eli allekirjoittaneen) määritelmä örinämusiikiksi ristimälleni ilmiölle:

1) Kaikki yhtyeen tuntemat rumpukompit ja kitarariffit on koitettu tunkea samaan biisiin. Lopputuloksena taustahälinä, joka on keskimäärin yhtä mielenkiintoinen aistielämys kuin kuivahtamaan päässyt puuro.
2) Tempo takoo epämääräisessä epätahdissa vikkelämmin kuin valkoselkätikka toukokuussa.
3) Laulaja örisee sekavia kuulostaen parhaimmillaan kurkkukipuiselta teurasporsaalta. Tarkkakorvainen saattaa erottaa ulinan joukosta termit “666”, “death”, “kill” ja muita aiheeseen sopivia sisältörikkauksia.
4) Ozzy puree lepakkoa, basistit syttyvät tuleen ja WHOOA – kansa tekee aaltoliikkeitä.

Kokonaan oman lukunsa örinämusiikkisektiossa muodostaa ko. muusikkojen tyypillinen ulkoasu. Jos kohdalle osuu läjä metallia joka liikkuu, voi olla 95- prosenttisen varma, että kyseessä on joko muusikko itse tai vähintään hänen faninsa. Tuurilla saatat nähdä vilauksen valkoiseksi liisteröidystä ihosta ja mustiksi sudituista silmänympäryksistä. Pandamainen olemus ei kuitenkaan muistuta Lumikkia, vaan lähinnä äidin meikkipussille ensimmäistä kertaa päässyttä ipanaa. (Syyttäkää vain yleistämisestä, mutta itsepähän ovat julkisuuskuvansa luoneet.)

Slipknot on yksi genren surkuhupaisimmista tapauksista. Musiikista en tiedä, sillä olen piinannut itseäni tutustumalla vain yhteen yhtyeen biisiin ja siihenkin vain varmistaakseni, että bändi todella on yhtä avuton kuin odotukseni. Syynä antipatioihin on kokoonpanon suosimat maskit, joissa on epätoivoisesti yritetty plagioida niin aivoja kuin kaasunaamariakin. (Ei sen puoleen, en minäkään kehtaisi näyttää naamaani, jos rääkyisin aikuisena ihmisenä nielurisojani pellolle vain julistaakseni “people = shit”.) Muiden örinäyhtyeiden tavoin myös Slipknot kuorruttaa wannabe-hurjuutensa vihjauksilla väkivallasta ja kuolemasta. Verinen houkutuslintu uppoaa yleisöön kuin hyeenalaumaan – ja kauppa käy.

Kuvasta kimpaantuneille eläinsuojeluaktivisteille tiedoksi: kuvaustilanteessa ei vahingoitettu tai häpäisty eläviä eikä kuolleita luontokappaleita. Turvauduin paremman puutteessa vegaanivaihtoehtoon, kumirottaan. Ozzy ei ollut yhtä onnekas: Karvaan kohtalon kokenut lepakkoparka kosti rokkivaarille kantamalla salmonellabakteeria. Vastaavaa pöpöä löytyy myös mm. siileistä, muista linnuista sekä matelijoista. Siinä vuosisadan vihje sinulle, joka haluat vielä joskus olla Ihka Oikea Rocktähti.

Musta lammas

Pure lepakkoa.

Tilaa uutiset sähköpostiisi

Uutiskirje on ilmainen.

Seuraava:

Edellinen:

Tilaa Uutiskirje

Uutiskirje on ilmainen.

Tuoreimmat

Scroll to top