Salfordin yliopistossa oli viime viikon perjantaina lukukauden viimeinen päivä palauttaa esseet. Nyt oli siis hyvää aikaa lähteä käymään Irlannissa, jossa olin jo pidemmän aikaa halunnut vierailla. Eikä sinne tule Suomesta kovin helposti lähdettyä. Irlanti on alkanut kiinnostaa täällä opiskelemani Pohjois-Irlanti-aiheisen kurssin myötä.
Bussi-laivamatkat Manchesterista Dubliniin tapahtuivat yön ylitse, joten tällä välillä ei tullut paljonkaan maisemia nähtyä. Bussissa ei juurikaan tullut mennessä nukuttua, kun takapenkki oli jo varattu. Auton vaihto laivaan mennessä ja passintarkastus osuivat lisäksi menomatkalla kahdeksi yöllä. Holyheadin Walesissa ja Dublinin väliset laivat taisivat olla ruotsinlaivojen kokoisia ja rakennettu Kvaernerin telakalla Raumalla. Muutoinkin matkalla oli kotoisia elementtejä, kun käytin euroa ensimmäistä kertaa Suomen ulkopuolella.
Aamulla bussi saapui ennen seitsemää Dubliniin, jossa ei varmaankaan ollut vielä siihen aikaan aamusta paljon tekemistä. Niinpä lähdin heti jatkamaan Galwayhin läntiseen Irlantiin. Tällä matkalla länsirannikolle näki hyvän poikkileikkauksen saaresta, kun oli jo vähän valoisampaa. Nukuin molemmat yöni Irlannissa Galwayn hostellissa, joka oli ihan viihtyisä paikka. Paksut peitot auttoivat kylmyyteen, kun lämmitys tuntui olevan vähäistä tuuletuksen toimiessa hyvinkin. Kuuden hengen jaetussa huoneessa oli kiitettävän hiljaista yöllä.
Olin tullut Galwayin seudulle lähinnä käydäkseni Aran-saarilla tai Connemaran luontoa katselemassa. Ensimmäisenä päivänä katselin kaupunkia katedraaleineen ja muine nähtävyyksineen. Illalla istuin kuuntelemassa elävää musiikia paikallisessa pubissa, joita tuntui 50 000 asukkaan kaupungista löytyvän aika paljon. Seuraavana päivänä lahdin sitten lautalla Aran-saarista suurimmalle, Inishmorille, jossa tarkoitukseni oli kävellen katsella päivä saarta. Menin kuitenkin paikallisen miehen autollaan kuljettamalle kierrokselle, sillä kävellen ei saarta olisi ehtinyt juurikaan nähdä. Rauniokirkot ja muistomerkit tulivat tutuksi, mutta olennaista oli nähdä korkealta mereen putoavat kallionkielekkeet ja aallot niitä vasten. Tästä länteen Atlantin valtameri jatkuu aukeana tuhansia kilometrejä. Aran-saaret ovat niitä harvoja seutuja Irlannissa, joilla ihmiset vielä puhuvat Iiria. Tämän kuuli korostuksesta, vaikka muuallakin Irlannissa englannin aksentti oli minulle vaikeammin ymmärrettävää kuin Englannissa.
Seuraavana aamuna palasin bussilla Dubliniin, jossa minulle jäi muutama tunti aikaa. Lähinnä tutustuin kaupungin elämään käymällä kaupoissa ja pubeissa, ja kuuntelemalla katutaiteilijoita. Kaupunki tuntui olevan jollain tapaa elossa. Trinity gollege ja kansallismuseo tulivat tutuiksi vain ulkoapäin, mutta muutamassa kirkossa vierailin. Sinn Feinin kirjakauppa oli myös mielenkiintoinen kohde tavanomaisesta kirjakaupasta poikkeavine turvajärjestelyineen.
