Olen törmännyt Dingoon elämäni aikana kolmasti. Ensimmäisen kerran kohtasin bändin tietenkin 1980-luvulla, jolloin se nostatti olemassaolollaan jopa hysteriaa. Siitä tapaamisesta allekirjoittaneella on ymmärrettävistä syistä hieman hatarat muistikuvat. Toisen kerran bongasin Dingon 1990-luvulla, jolloin yhtyeen keulakuva Neumann teki soololevyn. Kolmas kohtaaminen on käynnissä nyt, mutta siihen ei taida olla ihmeempää syytä. Tuntuu vain siltä, että Dingo soi paljon radiokanavilla. Ja kokoelmalevy oli kaupassa hinnoissaan, joten on bändin pakko olla taas in.

Maailma elää tavallaan – Dingo tulee ajallaan.