Kunnan siistijä Sirpa Niemisellä on ruokatauko. Mässäämisen ohella Nieminen tuijottaa ruokalan seiniä, kunnes muistaa eilen saaneensa kirjeen, jota ei kuitenkaan ehtinyt avata. Kirje on onneksi mukana.

"Tervehdys, Sirpa! Tässä vanha kettu kynäilee pitkästä aikaa. Olen aloittanut jälleen päiväkirjamerkintöjen rustaamisen ja vanhoja merkintöjäni lukiessani havahduin, että olen totaalisesti unohtanut hyvän ystäväni omien räpellysteni keskellä. Vauhtia ei ole elämästä puuttunut näiden vuosien aikana – päinvastoin. Olen saanut kokea mitä ihmeellisimpiä asioita ja ihmisiä, asiallisia ja kieroutuneita. Tulen poikkeamaan lähipäivinä. Jutustellaan silloin lisää."

Sirpa on hämillään. "Vanha kettu, sehän ei voi olla kukaan muu kuin…", tuumii Nieminen, kunnes tuttu ääni jatkaa lausetta. "Kenraali C.W. Waterberg. Miten voit, rakas ystävä", kuuluu Niemisen selän takaa. Harmaantunut kenraalimmehan se siinä.