Miten nopeasti aika vieriikään? Vuosien vaihtumisen huomaa hyvin vanhoista lehdistä, jotka ovat monellakin tapaa aikansa peilikuvia. Kirjoitustyyli, valokuvien kuvakulmat ja palstojen grafiikat muuttuvat vuosien varrella. Mikä oli muodissa eilen, on vanhanaikaista tänään. Tekniikka kehittyy ja ihmisen mieli kaipaa jatkuvasti jotakin uutta. Aika jää vanhoihin lehtiin elämään.

Löysin mökiltä kellastuneen Tyrvään Sanoman, joka oli lakanan kokoinen. Sen irtonumero oli maksanut 2,50 markkaa ja päiväyksenä oli torstai 29. huhtikuuta. Vuotta ei kanteen oltu merkitty ja järkytyin hieman, kun löysin sen sisäsivuilta. Pääosin mustavalkoinen Tyrvis oli nimittäin vuodelta 1993. Olisin voinut vaikka vannoa, että lehti on jostain 1980-luvun loppupuoliskolta. Niin huvittavia olivat ilmoitusten muodikkaat kuvat – nyt jälkikäteen katseltuna.

Mutta paljon eivät ole päivänpolttavat puheenaiheet vuosien vieriessä muuttuneet. Kaksitoista vuotta sitten Äetsässä puuhattiin käsityökylähanketta ja sorvattiin lausunto Kiikkaan Hoipolan pelloille suunnitellun kaivoksen ympäristölupahakemukseen. Alueellisesti puhuttivat lääninrajat, joista sisäministeri Mauri Pekkarinen toivoi Vammalan, Äetsän, Suodenniemen ja Kiikoisten ajattelevan yhtenevästi. Yleisönosastossa vatkattiin koirien ulkoilutusta, romukasoja sekä kyläkauppoja ja -kouluja.

Tästä päivästä poiketen useasta vanhan Tyrviksen jutusta paistoi huoli lamasta. Epävarmuus tulevaisuudesta konkretisoitui ehkäpä rankimmin Kiikan tiilitehtaan viimeisen työntekijän haastattelussa. Tiilitehdas oli aikoinaan iso työllistäjä.

Suosittelen lämpimästi aikamatkaa mökin ullakolla. Siinä on hyvä arvioida, miten nopeasti isot junat kääntyvät. Arkistressin voi heittää viimeistään silloin, kun huomaa, että ne eivät käänny ollenkaan tai tekevät sen hyvin hitaasti.