Verannalla istuu parrakas mies, ehkä kuusissakymmenissä. Mies tuijottaa taivaalle, kurkottaa päätänsä kohti sinistä suvitaivasta. Hän katsoo, kuinka hattaraiset valkoiset pilvet toisensa jälkeen liikkuvat kotipihan ylitse kohti horisonttia. Lempeä tuulenvire suhahtaa miehen korvissa. "Kaunista, niin kaunista", mies toteaa hymynkare suullaan.

Päivä toisensa jälkeen mies istuu tuijottamassa pilvenhattarien leikkiä sinisellä kesätaivaalla. "Auringon loisteessa, suvituulen tuulahduksessa lämpimät ajatukset virtaavat vuolaana. Ei ole huolta, ei tuskaa, suvituulen tuulahduksessa vienossa."