ILMOITUS

Hui hai hermot meni…

Kolumni

Tanja Kallio

Melkein. Olin katsomassa VaLePan peliä, kun vammalalaiset pelasivat Isku-Volleyta vastaan Sylväällä. Väkeä oli kerääntynyt paikalle erittäin paljon. Oli hienoa pitkästä aikaa katsella kunnon lentopalloa, vaikka VaLePan peli toimi melko ylivoimaisen tuntuisesti.

Mieleeni eivät hienosta voitosta 3-1 huolimatta jääneet komeat iskut ja torjunnat tai Ilkka Nykäsen mukaansatempaava hehkutus kaiuttimista tulvien, vaan katsomossa ollut mies, joka halusi esitellä valmentajan taitojaan lehteriltä käsin. Vaikkakin hänellä saattoi olla hienoja visioita ja kuvioita pelin toimimisesta, niin silti naamansa kiinni pitäminen olisi ollut erittäin suotava vaihtoehto. Peli toimi ilman häntäkin.

Kokoaikainen huutaminen, mollaaminen ja neuvominen toivat eittämättä mieleen, että pyrkiikö tämä mies valmentajaksi Ryypän paikalle? Kokeeko hän, että valmentaja on huono? Luuleeko hän olevansa ylivertaisesti paras sanomaan aivan kaikesta? Miksi hän kuitenkin vaikeni muutaman kerran?

Ympärilläni olevat ihmiset kertoivat, että tämä on aina näin. Totesin, että jos tulen joskus vielä katsomaan peliä, valitsen todella tarkkaan istumapaikkani, joka on todella kaukana edellisestä paikastani. Oli viimeisen rattaan varassa, etten avannut suutani ja tuonut mielipidettäni julki tästä, mielestäni, häiriköstä.

Tilaa uutiset sähköpostiisi

Uutiskirje on ilmainen.

Seuraava:

Edellinen:

Tilaa Uutiskirje

Uutiskirje on ilmainen.

Tuoreimmat

Scroll to top