ILMOITUS

Kukkana vai karhuna kukkien seassa?

Kolumni

Tanja Kallio

Olen kuullut huhua, että Perimmäistenkallion lenkillä olisi nähty karhu. Kävin katsomassa. En nähnyt. Sen sijaan, jos joku olisi tullut samaan aikaan lenkkipolulle, olisi varmaankin luullut minua karhuksi. Kyykistelin kameran kanssa kasveja kuvaamassa. Välillä makasin maassa, toisena hetkenä kiipesin kivelle. Tätä samaista harrastusta olen nyt jatkanut ojien penkoilla, metsissä, pellolla ja kaikkialla, missä kukkii jokin.

Teen digikasvioita. Ennen tehtiin kasvio kuivattamalla kasveja, nyt sanan eteen tarvitaan digidigi, jotta asiasta saadaan nykyaikainen. Ota kuva tai kuvia, kirjoita tiedot ja tallenna. Tee tämä sama ainakin seitsemästäkymmenestä annetusta kasvista ja olet suoriutunut tehtävästä.

Aluksi ajattelin, että huoh, taidan sittenkin vain lukea kasvitenttiin ja jättää kuvaamisen muille, mutta nyt täytyy myöntää, että olen innostunut asiasta. Tällä hetkellä, kun ajelen autolla tai istun pelkääjän paikalla, katselen ojanpientareita. Keskusteluni kulkevat tasaisesti samaa kaavaa: “Hei, tuossa oli tuo punainen kasvi ja tuossa se keltainen, joka vielä puuttuu.”

Jossain vaiheessa kuvaamistani ajattelin, ettei tämä suossa seisominen ja sinne uppoaminen ole välttämättä parasta ajanvietettä, mutta metsässä kulkeminen ja luonnon kauneuden havaitseminen taas ovat. Kuinka kaunista metsää onkaan Haapaniemessä ja kaiken lisäksi puhdasta.

Tähän mennessä minulla on parisataa kuvaa ja uusi harrastukseni jatkuu. Tänään sataa, se harmittaa. Vettä tulee taivaan täydeltä ja minä odotan, että pääsen kuvaamaan pari löytämääni kukkaa. Merkitsin ylös niiden paikat. Käytän sadepäivän jo kuvattujen kasvien järjestelyyn ja tietojen kirjoittamiseen. Jos olisin kerrankin ajoissa.

Tilaa uutiset sähköpostiisi

Uutiskirje on ilmainen.

Seuraava:

Edellinen:

Tilaa Uutiskirje

Uutiskirje on ilmainen.

Tuoreimmat

Scroll to top