MAINOS

“Äläkä pirä tunteitas pannasa” – Sastamalan Kaikem parree kotopaikka -kilpailu ratkesi

Uutiset

Samuli Kinnari

Sastamalassa Kaikem parree kotopaikka -kilpailun voitto jaettiin kahden kesken.

Voittajiksi valittiin Eeva Rehakan Kämmäkkä-aiheinen, pakinatyyppinen teksti sekä Marja-Terttu Rainion runomittaan kirjoittama kuvaus Sastamalan aktiviteeteista. Raadin mukaan tekstit nousivat voittajiksi aitoutensa, terveen itseironiansa sekä teksteistä huokuvan kotiseuturakkauden ja -ylpeyden ansiosta. Tunnustusta saivat myös Katri Mäkisen valokuvasarja ja Marita Sepän video.

Sastamalan kaupungin markkinoinnin kesällä julistamaan kilpailuun lähetettiin yhteensä 21 työtä. Tehtävänä oli kertoa, mikä tekee juuri Sastamalasta kaikkein parhaan paikan asua.

Kilpailutyöt läpikäyneeseen raatiin kuuluivat Sastamalan kaupungin markkinointipäällikkö Johanna Kurkikangas, Sastamalan Seudun Yrityspalvelun toimitusjohtaja Mikko Nieminen, Sastamalan kaupungin hallintojohtaja Hannu Nikkilä ja Mainoskentän copywriter Veli-Matti Pajari. Kilpailun kautta saatua materiaalia hyödynnetään soveltuvin osin jatkossa Sastamalan markkinoinnissa.


Voittajat

Marja-Terttu Rainio

Nuaruuteni Liakosaari
haaveitteni satteenkaari
lehret lumpeen
kutoi umpeen
muistona ny kaislapaari.

Em mää hinku Välimerelle
kon pääsen lähiverelle
Likkojenrantaan polskiin
kyrmyniskojen sekkaan molskiin
ei mikkään me nautintoni erelle.

Käppäiles joskus Jaatsin puistoon
pitkäks ajjaaks jää se muistoon
on siinä talosa uljaat kuistit
ja kais sää ny sen muistit
kenen pensselit siältä lähti luistoon.

Kirjaston löyrät koskensillan piälestä
siältä saat tiatoo ruumiista ja miälestä
ja ne kirjaston pojjaat ja tätit
jos niille vaan kyselys jätit
ettii kirjan vaikka penkalin kiälestä.

Kirkko Vammaskosken kuppeesa
seisoo maisemasa uppeesa
siä ripille määkin pääsin
maiset aatokset miälestäni hääsin
jatkot viätinkin seurasa suppeesa.

Täsäkuusa Pukstaavin
tarjonnasta raavin
kulttuuria suoraan sialuun
pohjattomaan tiaron nialuun
avoimena pirän haavin.

Kirjapäivillä Sylvään rannasa
pyssyy kommeesti kirjakannasa
ja oot sitte alottelija tai konkari
voi susta tulla julkkisponkari
äläkä pirä tunteitas pannasa.

Ookkos käyny Pirunvuoren linnasa
siä on sitte suuria kiviä sen pinnasa
pas mennen sinne vaikka retkelle
pyhittäen ittes herkälle hetkelle
eikä näy nautinto hinnasa.

Mukavaa seuraa saa Vinkisä
kon koikkelehtii siä kuntorinkisä
häärää vaan vanhoisa verkkahousuisa
ne ei reppee laskuisa eikä nousuisa
jumpakkoon mualla rikkoosa pinkisä.

Pyäräiltyäni Nälkälänmäkkeen
täsä yks päivä satun siä näkkeen
pilven takkaa kurkkaavan täysikuun
sillon unohrin sovinnolla kaiken muun
ja lausun sille ja mäelle ylistävän säkkeen.


KÄMMÄKKÄ

Eeva Rehakka

Kämmäkkä o osa suurta Sastamallaa, vaikka täälä hiuka ”sivukarulla” ollaanki. Kylä o täälä ”keskellä ei mittään”. Taikka jos sit positiivisesti aattelee, nin se o yhtä pitkällä jokasesta paikasta, elikkä alle kakskymmentä kilomeetriä täältä o ihmisten ilmolle Vammalaan, Huittisiin, Pehulaan ja Punkalaitumelle. Mutta jos Tyrvään entisestä kirkonkylästä, Vammalasta – joka muutti nimensä hiuka isosti Sastamalaks – ni ko siältä lähtee tulleen Punkalaitumen suuntaan ja aijjaa noin viis kilomeetriä, nin kohta jo kääntyy oikeelle tiä siinä Tapiolan kohralla, jonka pääsä lukkee, että Kämmäkkä 7! Ja siittä sit vaan aijjaa posottaa sitä tiätä, nin ei voi päästä ko Kämmäkkään. Se seittemän kilomeetriä tarkottaa sitä entistä kyläkoulua ja entistä kauppaa ja postia ja pankkia – eli Kämmäkän keskustaa.

Mutta ei täälä viä kaikki o entistä: täälä o viä mutamia kymmeniä alkuasukkaita ja paljon semmossia taloja, joittenka asukit jo kattelee enkeleinä tualta pilvien reunoita, että millai ¨Kämmäkäsä maa ny makkaa. Ennen täälä oli tapana tappaa yks miäs vuaresa, mutta ny o jo puukot pistetty tuppeihi ja miakat taottu auroiks. Kylän alueelta löytyy vaan muutama semmone talo, joka o ollu kylmillänsä jo nin pitkään, että o alkannu jo ränsistyyn, mutta muista piretään hualta ja aina suwiaikaan kylän väkimäärä lissääntyyki just näitten kuivan maan mökki-asukkaitten – samon ku myäs Ylistenjärven rantamökki-asukkaittenki vuaks. Täälä o siis myäs järvi – YLISTENJÄRVI, joka aikonansa ol yks Etelä-Suamen puhtaimmista järvistä, mutta jonka ny kait me alkuasukkaat ollaan akraariyhteiskunnan tavalla asuvina – peltojamme viljelemällä saanu hiuka rehevöityyn. Mutta entisen Äetsän kunnan UIMARANTA o täälä erellensä, mutta Sastamalan kaupunki ulkoisti rannan ylläpiron kyläläisten hoteisiin, ja suttas meitin kyläläisten ja mökkiläistenki verorahat johkin ns. tärkeempiin hankkeisiin. Mutta kyllä me alkuasukkaat ittekki saaraan ranta hoiretuks: talkoilla miähet laittaa kevväällä laiturin paikollensa ja kiskoo sen taas syksyllä pois. Ja tarvittais , kuten just tänä kevväänä rakennettiin kylän puusepän toimesta ihan uus laituri, kun se vanha ei ollu ennä turvalline. Kyläläiset leikkaa myäs pusikot ja tasottaa rantaa raktoreillansa ja tyäkonneillansa. Eli ”mikä ei tapa, se vahvistaa” ja vahvistaa ainaski talkoohenkee kyläläisten kesken. Tosin alkuasukkaiktten ikkääntyisä talkoot jää aikas piänen porukan harteille.

Hiakkakuarman taikka sorkuarman jos rantaan tillaa, nin sen Sastamalan kaupunki saattaa maksaa, jos se klappu sattuu ossuun oikeen henkilön pöyrälle ja sillä oikeella henkilöllä sattuu just sillon olleen hyvä ja rakastava miäli. Ja saman tiän varrelta, ko uimarantaki o, nin siältä löytyy Huittisten seurakunnan LEIRIKESKUS, jonka ruakahuallosta vastaa kyläläinen yritys eli RAJALAN PLIKKOJEN PITOPALVELU – ja saman perheen miäspualinen henkilö hoitaa hiukan ninko mökkitalkkarin hommia siälä. Ja o täälä kyläsä joittenki talojen pihasa ihan itte kaivettu lampiki, että jos jättää ne ”Kauniit ja rohkeet” ja Uuret päivät” ja muut hömpät kattomati siältä toosasta ja lähtee tutustuun naapureihinsa, nin voiki yllättyä. Pelkän ehtookahveen lisäx saattaa jopa päästä saunaan ja uimaan talon väen kans. Ja muutama tämmönen uus ”kylpytynnyri”elikkä palju o kans ilmestynny maisemaan, mutta ne o ylleensä maisemoitu rakennusten ja puskien varjoon sillai, ettei ne näytä, ninko ne olis siihen taivaasta tippunnu.

Ihan KAIKEM PARASTA o se, että täälä o paljon tillaa, ja koska ihmisiä o vähä, nin täälä ei ruuhkia justka koskaan. Ja katuvalojakin täälä taitaa olla toistakymmentä – näkkee yälläki kulkee, jos tarttee- pimmeitten taas alkaisa näin suwen jälkeen. Mutta turhan pitkän palamisaijjaan joku viisas o niihin joskus asentannu – kyllä täälä osataan hämärisä kulkee ilman katulamppujaki, ku ei o noita katujaka. Enerkiiaa vaan turhaan kulluu ja tullee valosaastetta. Ja mun miälestä kaikkien alkuasukkaitten autoisa o valot ja raktoreisakin, jos ei ihan etuvaloja okkan, nin ainaki jossain hytin kulmasa punottaa jonkillaine valon tapanen, ettei ny kukkaan ihan pahki aja. Ei siinä sillon viä mittään katuvaloja tartte polttaa. Ja- nih – siittä tilasta mun piti viä kehua, että kyllä tänne meitin joukkoon uusia asukkaita mahtus viälä. Täälä maalaismaisemasa o mukava ellää ja seurata tän elämän mennoo. ILLON METSÄSTYS-SEURA toimii aktiivisesti myäs täälä Kämmäkäsä. Saalistusmettää piisaa ja saalista saaraanki. Peijaiset piretään syksysin aina Illon Nuarisotalolla. YLISTENJÄRVI-SEURA toimii ja kantaa hualta järven tilasta sekä järjestää vuasittain Ylistenjärvi-päivät yhteistyäsä kyläläisten kans. KyYLÄSEURA toimii hiljaksiin – vanha koulurakennus (se punasella maalattu) toimii kyläläisten kokkoontumispaikkana ja siä voi myäs järjestää syntymäpäiviä ja sukutappaamisia ja muita juhlia. Ja jo erellä mainittu pitopalvelu tarjoo palveluitansa tämmössiin tilaisuuksiin, kun se toimii siinä uuremmasa koulurakennuksesa – eli lähiruakaa parhaimmillansa. Kyläseuran aktiiviporukka hualehtii, että kylätalolla o aina talveks polttopuita ja sama aktiiviporukka hoitaa talvella myäs rakennuksen lämmittämisen – että talkoohenkee piisaa viälä. Sastamalan kansalaisopisto järjestäs kyllä tääläkin jottain kursseja, mutta osallistujia o nykysin jo vaikee saara nin montaa, että kursseja kannattais järjestää. Lähimmät jumppapaikat esimerkiks o Kiikan-Ilon vanhalla koululla ja Rekikosken kylätalolla. Kylätalosa o kirjasto kans, mutta ku lainaajia ei ennää viime talvena tahtonu löytyä, annettiin toiminnan kevvään tullen sammahtaa. Mutta kyllä sinne ne kirjat viä jäi ja Pehulasta saata uusia vaihrokkeja, jos lainausinto nousis.Se toiminta olis helppo uurestansa herätellä – yks lisä-lämmityspäivä siittä tulis pakkasviikoille. Kyläseuralla oli sit kans muutamia vuasia sitten ainakin jopa jokunen tontti hiuka nin ko varauksesa mahrollisille uusille tulokkaille. Mutta ei niihin kauheesti ollu innostuneita löytynny. Uus yritys sais täälä tillaa ja varmasti apua alkuasukkailta, joilta monelta löytyy tiatoo ja ossaamista ja tyähalua tehrä yhteistyätä uusien mahrollisten tulokkaitten kans. Muutamia maansiirtoon erikoituneita maajusseja löytyy ja puuseppä ja metallimiähiä ja rakennustaitosia kavereita.

Julkista liikennettä ei o eikä tu, mutta ASIOIMISLIIKENTEEN o Sastamalan kaupunki tänne antanu kaks kertaa viikosa. Jotenka OMA AUTO olis tulokkaalle kyllä ihan välttämätön. Täältä löytyy myäs KOIRATARHA, joka toimii yhteistyäsä polliisin kans löytökoirien kotuttamisex – ja siälä toimii myäs lemmikkien hautauspalvelu. AINOO huano puali tänne pääsemisesä o toi tiän puute! Tänne o vaan tiän maa eli melkeimpä kärrytiä. Talvella se joskus aurataan , joskus ei. Ja suwiaikaan sille harvon tehrään mittään. Tänne päästäksensä o vaan aijjaa tärryytettävä tota huanokuntosta soratiätä pitkin – mutta maisemat o nättejaä ja vauhti antaa aikaa niiten kattelemisseen. Joten silläkin asialla o pualensa ja pualensa.

Mutta JOS TÄNNE KÄMMÄKKÄÄN SAATAS JOTTAIN YRITYKSEN TYNKÄÄ, nin ehkä toi tiäasiaki sit hiuka vois korjaantua. Ohan DESTIAlla murskapaikka ja soravarasto matkan varrella – noin pualesa valisä tuskien taivalta. Mutta just sen Kämmäkkään tuavan kärrytiän varrella – siinä heti alusa – eli vaijjaa pualentoista kilomeetriä Punkalaitumen tiästä löytyy suwiaikaan eka ponkattava maalaiskohre eli Kurjen tilan tuattama ja ylläpitämä VIHANNESMYYMÄLÄ.Sen tuatteet EI O SEISSY KYLMÄVARASTOISA päivätolkulla, vaan ne korjataan jokaikikinen aamu just pellolta myymälään! Ja siinä samalla kohralla VOI OSUA KYSEISEN TALON KARJATALON ARJEN YTIMEEN – eli ku lehmät ja hiahot ei oikein tiä, kummalla pualella aitaa niitten kuulus olla, nin sit ne palloilee siinä tiällä. Ei ne kiukkusia o, ja ku mennee talloon ilmottaan ourosta ilmiöstä, nin kyllä sältä talonväki sit taas tullee kotouttaan ne elukat oikeelle pualelle aitaa. Toi o jo monelle mökkiläiselle ja kesä turistille ja varsinki niille toivotuille uurisasukkaille varsinaista extreemee – nin ko suaraan ”Villistä lännestä”… Ja siittä ku aijjaa viä hiuka matkaa, onki jo toinen yritys tiän varrella elikkä MIÄLIKALUSTE- puusepänverstas. joka tekkee keittiösuunnittelua ja kaapistoja mittatilaustyänä. Täälä itte kyläsä eletään maatalouresta, eli mettää ja peltooki piisaa. Yks karjatilallinenki viä löytyy maaseutua elävöittään ja yks sikatilallinen. Pääasiasa viljan viljely o kuiteski se tykätyin viljelymuato. Monesta talouresta silti käy toinen taikka sit molemmat iha ”oikeisa töisä” jossain ihmisten ilmolla – ”eihan sitä maanviljelijäksi muuten pääsisikään”.

Terveyrenhualto ja koulut o siirtynny muualle, mutta kyläläiset piittää toisistansa kyllä aikas hyvin hualta. Vanhempien asukkaitten pihatiät aurataan pyytämäti ja ylleensä kahveekupposellisen palkalla ja joskus jopa o talkoilla tehty joillekki polttopuut talveks. Mutta JOS sattuu,että tarttis tällä hetkellä täältä noppeesti päästä hoitoon, nin e kyllä menis vannoon, että täänne pillit päällä noppeesti mikkään lanssi ekaks kerkeis. Ne o nykysin kilpailutettu nin tarkkaan, että kait me me täälä saaraan vaan pistää käret ristiin rinnan päälle ja lähtee rauhasa Luajamme tykö. Mutta ONKS SEKÄN OIKEESTANSA PAHA ASIA??? Musta elämän loppuisa just se o parhainta, että sais rauhasa lähtee – että oikeestansa jo senkin takia KÄMMÄKKÄ O SASTAMALAN PARREE PAIKKA ASUA, ELLÄÄ – JA KUALLAKKI… Sastamala o iso kaupunki pinta-alatansa, ja se oikeesti koostuu just tällasista piänistä kylistä, josa niisäki assuu IHAN OIKEITA IHMISIÄ – vaikkei heti päältä päin kattoin uskoiska. Ja ELÄVINÄ PITÄS Sastamalan kaupunkin NÄÄ SIVUKYLÄTKI PITTÄÄ – six mää näitä ajatuksia aloinki raapustaa.. Tää ny o vaan kirjottajan näkemys omasta kotokylästä – joku toinen kyläläine voi olla ihan eri miältä. Mutta eläköön ajatuksen ja sanan vapaus täsä, nin ko muisaki asioisa… Nin, että pankaas pistäin auton navikaattoriin paikka Länsi-Suami-> Sastamala-> Kämmäkkä, ja lähtekääs vaikka ihan vaan pirruuttanne tutustumiskiarrokselle maaseurulle – puhtaalle kantrille!

· ·

Tilaa uutiset sähköpostiisi

Uutiskirje on ilmainen.

Seuraava:

Edellinen:

MAINOS
Mainos: Vuorma ArtMainos: Vuorma ArtMainos: Vuorma Art
MAINOS

Tilaa Uutiskirje

Uutiskirje on ilmainen.

Tuoreimmat

Scroll to top