Juhannusyö on lemmentaikojen ja ihmeiden yö. Taioilla on erityisesti haettu selkoa avioitumiseen ja tulevaan puolisoon. Vuoden lyhyimpänä yönä haltijat polttivat aarteistaan hometta ja sananjalka kukki.

Kokon tukiriukujen palamisesta katsottiin kylän tyttöjen naimisiinpääsymahdollisuuksia. Kylään jäi vanhojapiikoja, jos puoleksi palaneita tukiriukuja jäi pystyyn.

Kokolta palatessa naimakuntoiset ja -haluiset tytöt kierittelivät alastomina poikatalon ruispellossa. Siitä lempi nousi myös poikiin ja kaste paransi kaikenlaiset ihosairaudet. Toiset keräsivät kastepisaroita kukkivilta kedoilta liinaan, jolla pyyhkivät kasvojaan. Juhannuskaste kaunisti kasvot poikamiehille mieluisiksi.

Monenlaisia kokeita tehtiin, jotta tulevan puolison olisi nähnyt unessa. Tyynyn alle pantiin esimerkiksi nelilehtinen apila, yhdeksällä heinällä sidottu kukkaseppele, vihta ilman sidettä tai kupariraha. Tulevan sulhasen saattoi nähdä, jos keskiyöllä kiersi kolmasti saunan ja katsoi luukusta sisään tai kiersi kaivon, tietyn ruispellon tai pohjoiseen virtaavan lähteen. Lähteestä ylkänsä näki myös kurkistamalla sinne keskiyöllä tai kun istui koskessa vesikivellä vain oljenkorsi vyönä.

Vuoden lyhyimpänä yönä ehti vanhan kansan mielestä tapahtua paljon ihmeellisiä asioita. Kaikkialta on esimerkiksi tietoja aarnivalkeista, kun haltijat polttivat aarteistaan hometta ja ruostetta. Toimenpidettä varten aarteet kohosivat maasta ja sininen liekki kuulsi hämärässä yössä.

Suuri ihme on sananjalan kukkiminen juhannusyönä. Oppineiden luonnontieteilijöiden mukaan sananjalka on itiökasvi, joka ei kuki. Vanhan kansan mukaan se kuitenkin kukkii, tosin vain hetken ja vain juhannusyönä. Samalla muodostuu sananjalan siemen, joka katoaa nopeasti. Ken ehti sen saamaan haltuunsa, pystyi kulkemaan näkymättömänä ja saattoi nähdä aarnitulien palavan.

Vanhan kansan uskomuksista kertoo monipuolisesti Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto.