Arto Satonen. Kuva: Kimmo Brandt / Compic / Eduskunta
Fortumin strategia karahti karille Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Samaan aikaan meni pohja pois Uniperilta, Siperian voimaloilta ja Hanhikiven ydinvoimalalta. Asia koskettaa suoraan kaikkia suomalaisia, koska Suomen valtio on Fortumin pääomistaja.
Fortumin tapahtumien johdosta on tarpeen arvioida koko valtion omistajaohjauspolitiikkaa ja ylipäätään mitä kaikkea Suomen valtion kannattaa omistaa ja mitkä riskit ovat valtiolle kuuluvia ja mitkä tulee jättää yksityisten pörssiyhtiöiden pelikentäksi.
Fortum muutti strategiaansa, kun se myi ulos varmaa bisneksestä eli suomalaisia ja ruotsalaisia sähköverkkoja ja kaukolämpöyhtiöitä. Yhtiö lähti hakemaan kovempaa tuottoa. Ensimmäinen iso virhe tehtiin silloin, kun suomalaiset sähköverkot myytiin Carunalle. Fortum luopui täysin varmoista tuotoista ja sijoitti saamiaan varoja ulkomaiseen riskibisnekseen, ensin Siperian voimaloihin ja myöhemmin Uniperiin.
Sähköverkkojen myynti tehtiin Kataisen hallituksen aikana, jolloin omistajaohjausministerinä oli Pekka Haavisto. Maan hallitus teki virheen, koska suostui Fortumin johdon esitykseen. Idean isät ja äidit olivat kuitenkin Fortumin johdossa, joka halusi siis hakea muualta parempia tuottoja. Fortum teki vuosia hyvää tulosta ja maksoi hyviä osinkoja valtiolle ja osakkeenomistajille. Tämän vuoden helmikuussa kaikki kuitenkin kosahti kiville. Riskit realisoituvat ja luu jäi suomalaisten käteen.
Pörssiyhtiön toimintamallien ja omistajaohjauksen yhteensovittaminen on hyvin vaikeaa. Elinkeinoministeri Mika Lintilä kertoo saaneensa tiedon Uniper-kaupasta 15 minuuttia ennen kaupantekoa. Eduskunnan talousvaliokunta selvittää puolestaan nyt sitä mitä omistusohjausministeri Tytti Tuppurainen on tiennyt Fortumin hallituksen päätöksestä pääomittaa Uniperia kahdeksalla miljardilla eurolla. Totuus lienee se, että Fortumia ovat pyörittäneet hyvin itsenäisesti yhtiön hallitus ja toimiva johto ja omistajaohjauksen rooli on ollut lähinnä muodollinen.
Fortumin tapauksesta on opittava se, että valtion omistajaohjaus ei nykymallilta toimi pörssiyhtiössä, jossa valtio on pääomistaja. Viime aikoina on keskusteltu valtion edustajan nimeämisestä pörssiyhtiön hallitukseen. Se olisi askel oikeaan suuntaan, mutta tuskin ratkaisu.
Lopulta vaihtoehtoja on kaksi. Jos halutaan pitää kiinni siitä, että valtio omistaa jatkossakin kansainvälisillä markkinoilla toimivia pörssiyhtiöitä ja hakee sitä kautta kotimaata suurempia tuottoja, niin silloin on mahdollista, että joku muukin valtion omistus ajautuu karille Fortumin tapaan. Kun riskiä otetaan, niin voittoja ja osinkoja valtiolle tulee, mutta niin tulee myös tappioita.
Toinen vaihtoehto on se, että valtio keskittää omistuksen vain sellaisiin yhtiöihin, jotka ovat luonnollisia monopoleja, Suomen huoltovarmuuden kannalta välttämättömiä tai yhteiskunnallisesti merkittäviä ja valtio luopuu riskibisnestä tekevistä pörssiyhtiöistä kokonaan. Tämä olisi selkeä ja looginen linjaus ja silloin Case Fortum ei enää toistuisi. Veronmaksajan piikki olisi kiinni. Tätä on syytä harkita, kun uusi hallitus linjaa omistajaohjauspolitiikkaa tuleville vuosille.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok.)
