Ilkka Koskinen

Peura

Riippuvuuksia

Riippuvuudet olivat ainakin jossain vaiheessa muodissa. Jokaisellahan niitä on, vaikka sanasta ensimmäisenä tulevat mieleen lähinnä alkoholi- ja huumeriippuvuus ja muut tuhovoimaiset riippuvuudet. Ne asiat, joista olen itse riippuvainen, ovat luonteeltaan lähinnä neutraaleja. Sellaisia ovat esimerkiksi internet, sanomalehti, kahvinjuonti ja laiskottelu. Eivät sinällään mitenkään vaarallisia, mutta liikaa harrastettuna vievät aikaa kaikelta muulta. En kylläkään ole koukussa riippuvuuksista stressaamiseen, huolta aiheuttavat yleensä ihan muut asiat. Positiiviset riippuvuudet olisivat ihan mukavia asioita elämässä, kunhan pysyisivät aisoissa. Olisi mukavaa olla riippuvainen liikunnasta, lukemisesta ja matkustelusta. Hetkittäin työnarkomaniastakin olisi hyötyä. Ehkä kuitenkin tärkeintä on positiivisten ja negatiivisten riippuvuuksien tasapaino.

Peura

Avantouintia

Eilen olin ensimmäistä kertaa elämässäni uimassa avannossa. Talvisaikaan on tullut uitua monesti ennenkin, mutta vedet ovat olleet syystä tai toisesta sulana. Siksi olikin yllättävä kokemus, että lähes nolla-asteisessa vedessä pystyin uimaan muutaman metrin. Aiemmin uiminen on jäänyt lähinnä kastautumiseksi jäätymisen tunteen tai voimakkaan veden virtauksen vuoksi. Selitys lienee tässäkin tapauksessa se, että vesi tuntui lämpimältä koska ilma ulkona oli paljon kylmempää. Uimassa käymisessä on oma tunnelmansa. Kontrasti todella kuuman saunan ja jääkylmän veden välillä on virkistävä. Saunassa kuulee mielenkiintoisia juttuja ja välillä voi istuskella muuten vaan ulkosalla. Ja ainakin Tampereella voi saunalla tavata tammikuun pakkasilla sandaaleissa ja uimapuvussa pihagrillissä makkaraa grillaavan henkilön. Rantasaunalla on tunnelmaa kesät talvet.

Peura

Remonttitunnelmissa

Muutin vuodenvaihteessa palatessani Tampereelle yli seitsemänkymmentä vuotta vanhaan taloon. Asunto oli hienoksi remontoitu ja pian löytyi selitys linjasta poikkeaville ikkunoille. Huonossa maalissa oleville kaksinkertaisille ikkunoille ei ollut kannattanut tehdä mitään, koska taloyhtiö vaihdattaa ikkunat ja teettää isohkon julkisivuremontin. Asukkaalle remontista sattaa tietysti olla pientä haittaa, ikkunoita käydään mittailemassa, parkkipaikkoja ja muitakin piha-alueita vähennetään ja ikkunoiden eteen tulee rakennustelineet. Tällaisista asioista olin jo etukäteen huolissani, mutta ehkä se ei kannata. No, onneksi tarkemmassa tarkastelussa huomasin, että telineet pystytetään omien ikkunoideni eteen vasta viimeiseksi, joten eivät ne siinä kauaa ole. Onhan siitä asukkaallekin hyötyä, jos vetoisuus vähenee ja sisäpihanäkymät paranevat. Kun eivät vain maalaisi keltaista taloamme korallinpunaiseksi, mikä oli yksi vaihtoehto näytelevyistä päätellen. Vanhassa talossa on tunnelmaa, jonka soisi säilyvän.

Peura

Kotiinpaluu

Palasin eilen Suomeen kolmen kuukauden vaihdosta. Vielä on tehtävänä muutama essee, jotka pitäisi lähettää Salfordin yliopistoon saadakseni syksyn opinnot loppuun, niillä korvaan varsinaiset kokeet jotka paikallisille opiskelijoille olisivat tammikuussa. Kirjallinen kielitaitoni ei tällä viikolla saamieni palautteiden perusteella ollut juurikaan parantunut, suullinen sen sijaan tuntuu sujuvan paremmin kuin kolme kuukautta sitten. Opiskelu sinällään tuntui mielenkiintoiselta, vaikka englannin käyttö siinä vaatikin enemmän voimavaroja itse asialta. Moni tuttu asia on tuntunut aluksi oudolta. Suomen kielen kuuleminen joka puolelta oudoksutti aluksi, samoin tietokoneen näppäimistössä saattaa vielä korvata ään aalla, vaikka se taas löytyykin. Kävellessä kotimatkalla vaistomaisesti katsoin ensin oikealle olettaen liikenteen vielä olevan vasemmanpuoleinen. Laivan tullessa Turun satamaan en ollut varustautunut näin pahoihin pakkasiin ja lumimyräkkään. Mutta kulttuurisokkia varsinaisesti tuskin voi kokea oltuaan kolme kuukautta pois kotimaastaan ja olenkin jo alkanut kotiutua. Useimmat ikävät asiat englannista ovat alkaneet saada jo ihan myönteisen sävyn, eli aika on kullannut muistoja jo kolme päivää maasta lähdön jälkeen. Joitakin asioita taas jäi kaipaamaan, joten kokemukseni jäi mieleen myönteisenä.

Peura

Irlannissa

Salfordin yliopistossa oli viime viikon perjantaina lukukauden viimeinen päivä palauttaa esseet. Nyt oli siis hyvää aikaa lähteä käymään Irlannissa, jossa olin jo pidemmän aikaa halunnut vierailla. Eikä sinne tule Suomesta kovin helposti lähdettyä. Irlanti on alkanut kiinnostaa täällä opiskelemani Pohjois-Irlanti-aiheisen kurssin myötä. Bussi-laivamatkat Manchesterista Dubliniin tapahtuivat yön ylitse, joten tällä välillä ei tullut paljonkaan maisemia nähtyä. Bussissa ei juurikaan tullut mennessä nukuttua, kun takapenkki oli jo varattu. Auton vaihto laivaan mennessä ja passintarkastus osuivat lisäksi menomatkalla kahdeksi yöllä. Holyheadin Walesissa ja Dublinin väliset laivat taisivat olla ruotsinlaivojen kokoisia ja rakennettu Kvaernerin telakalla Raumalla. Muutoinkin matkalla oli kotoisia elementtejä, kun käytin euroa ensimmäistä kertaa Suomen ulkopuolella. Aamulla bussi saapui ennen seitsemää Dubliniin, jossa ei varmaankaan ollut vielä siihen aikaan aamusta paljon tekemistä. Niinpä lähdin heti jatkamaan Galwayhin läntiseen Irlantiin. Tällä matkalla länsirannikolle näki hyvän poikkileikkauksen saaresta, kun oli jo vähän valoisampaa. Nukuin molemmat yöni Irlannissa Galwayn hostellissa, joka oli ihan viihtyisä paikka. Paksut peitot auttoivat kylmyyteen, kun lämmitys tuntui olevan vähäistä tuuletuksen toimiessa hyvinkin. Kuuden hengen jaetussa huoneessa oli kiitettävän hiljaista yöllä. Olin tullut Galwayin seudulle lähinnä käydäkseni Aran-saarilla tai Connemaran luontoa katselemassa. Ensimmäisenä päivänä katselin kaupunkia katedraaleineen ja muine nähtävyyksineen. Illalla istuin kuuntelemassa elävää musiikia paikallisessa pubissa, joita tuntui 50

Page 2 of 4 1 2 3 4
Scroll to top