Piia Kesti

Peura

Sanni ja Toffo agilityn piirinmestareiksi

Sanni Wahlroos ja kooikerhondje Toffo voittivat elokuun puolivälissä Satakunnan kennelpiirin piirinmestaruuden agilityssä. Pari on menestynyt myös avoimessa nuorten SM-kisassa, sijoituksena heinäkuussa toinen sija. Raumalla järjestetyssä piirinmestaruuskilpailussa Sannin ja Toffon tulos medium-luokassa oli -5,20 pistettä. Tulos tarkoittaa käytännössä sitä, että agilityradalta tuli nolla virhepistettä ja ihanneaika alittui 5,2 sekunnilla. Agilityssä eli koirien estehyppykilpailussa tarkoituksena on suorittaa rata virheettömästi ja alle ihanneajan. Koiraan ei saa kilpailussa koskea, vaan sitä ohjataan vartalolla, eleillä ja äänellä. Tasoluokkia on kolme (1 helpoin, 2 ja 3 vaikein). Jokaisesta virheestä eli jos koira tiputtaa riman, kieltäytyy esteellä tai ei koske kontaktialueelle, saa 5 virhepistettä. Ihanneajan ylityksestä saa myös virheitä. Agilityharrastuksen Toffo ja Sanni aloittivat vuonna 2000. "Heti silloin kun sitä Huittisissa ensimmäisen kerran järjestettiin", Sanni kertoo. Kaikista koiraharrastuslajeista he valitsivat agilityn, koska se sopii Sannin mukaan sekä koiralle että hänelle parhaiten. "Siinä Toffon saa motivoitua helposti. Lisäksi agility on hauskaa ja siinä on joka kerta jotain uutta. Agility ei ole tosikoille, koska aina kun harjoituksissa tai kisoissa sattuu virhe, niin se on melkein aina ohjaajan moka", hän sanoo. Sanni kertoo kilpailevansa koiraa säästellen. "Koska ei ole omaa autoa, niin aina tarvitsee pyytää kyytiä, ja se taas hankaloittaa liikkumista. Kolmosluokassa on yhteensä tullut kolme kappaletta 0-tuloksia, joista kaksi

Peura

Kyylämummot aisoihin

Leimaa-antavaa suomalaiselle kerrostaloasumiselle on naapureiden kyttääminen. Osa ihmisistä tuntuu ottavan elämäntehtäväkseen naapurissa asuvien elämäntavan seurannan. Yölliset wc-käynnit rekisteröidään, samoin vieraat (pahinta laatua tietenkin yöpyvät sellaiset), huonekalujen siirtämiset, television katsomisäänet radiota unohtamatta. Autojen parkkeeraus, pyörien säilyttäminen ja kellarivaraston siisteys, hissin käyttö ja mattojen tuuletus ovat suurennuslasin alla. Rappukäytävässä häilähtävä varjo ovisilmän kohdalla ja heilahtavat verhot ikkunassa ovat monessa kerrostalossa arkipäivää. Ehdottaisinkin kaikille elämäänsä kyllästyneille ihmisille, joille toisten kyttääminen on ainoa elämän sisältö, uuden harrastuksen hankkimista. Eikö tuntuisikin paljon mukavammalta käydä vaikka kansalaisopiston harrastepiirissä naapureiden tekosten isännöitsijälle raportoinnin sijaan? Mielikin olisi hyvä, kun näkisi kättensä jäljen vaikka käsityönä sen sijaan että saisi osakseen naapuriasukkaan vihaiset katseet. Ja yönsäkin saisi nukkua rauhassa, kun ei tarvitsisi ”päivystää” kuullakseen kaikki kolinat ja vessanvedot seinän takaa. Miten olisi, ilmoittaudutaanko kurssille jo huomenna?

Peura

Koiran kanssa kävelyllä

Tulipa tuossa mieleeni koiran kanssa kävellessä, että jonkinlainen "koiraetikettikurssi" olisi paikallaan. Kun kävelen suurikokoisen uroskoirani kanssa, joka ei isommin rakasta muita uroksia, lähes poikkeuksetta vastaantulijat päästävät (yleensä vielä piiiitkässä fleksinarussa) koiransa mitään kysymättä "tutustumaan" omaani. Yritän siinä sitten kaksin käsin kaikin voimin koirani päätä syliini painaen kähistä, että "älä päästä lähelle". Ja vastauksena iloisesti "ei tämä ole vihainen". Mutta mitäs sitten jos tämä on? Ei niinkään vihainen, mutta tyypillinen voimakastahtoinen uros, jonka ei tarvitse sietää vieraita uroksia kosketusetäisyydellä. Toinen kurssittamisen arvoinen asia koirien kohtaamisessa on vaaniminen. Jo kaukaa näen toisen koiran taluttajineen lähestyvän. Omani ei reagoi siihen mitenkään, kunnes ollessamme noin 100 metrin päässä vastaantuleva koira maastoutuu tien laitaan vaanimaan. Ja kohdalle tullessamme hyökäisee sieltä "iloisesti" kohti. Ja omistaja kertoo koiransa "haluavan vain leikkiä". Onhan se mukavaa että koirat leikkivät, mutta oikea paikka koirien leikitykseen ei ole lenkkipolku remmiin kytketyllä koiralla tuntemattoman vastaantulijan kanssa. Jos yhtään tuntee koirapsykologiaa ja osaa koiraansa "lukea", tietää että vapaana toisiinsa ystävällisesti suhtautuvat koirat ovatkin aivan eri tilanteessa naruun kytkettyinä (ja mahdollisesti hieman jännittävän omistajan vetäessä taluttimesta). Kun lenkitätte koirianne, opettakaa ne kohtaamaan vastaantulevat koirat niin, että niihin ei tarvitse tutustua. Kävelette vain täysin tyynesti ohi, opetusvaiheessa makupaloja hyväksi käyttäen. Koira oppii hyvin pian, että

Peura

Turhaa riitelyä

Lehtien palstat on viime aikoina täyttänyt – jälleen kerran – kiista Vammalan pikkukouluista. Etenkin Kaukolan koulun oppilaiden vanhemmat ovat aktiivisesti olleet asiassa esillä. Ajan ja energian tuhlaaminen koulujen lakkautusasiaan kerta toisensa jälkeen tuntuu turhalta. Jos oppilaita riittää koulun hengissä pitämiseen, miksi väen vängällä joka vuosi täytyy aloittaa kiivas taistelu lakkauttamisesta? Oppilaiden raahaaminen Muistolaan ei ole ilmaista ja miksi kukaan haluaa ehdoin tahdoin pidentää koululaisten työpäivää tunnin-parin koulukuljetuksilla? Jääkö viivan alle säästöön niin huimia summia, että pikkukoulut todellakin kannattaa hävittää? Ja merkitseekö se raha tosiaankin aina eniten? Ajaako se aina inhimillisten seikkojen edelle? Pienet opetusryhmät, yksilöllinen ja kiireetön opetus, rauhallinen kouluympäristö ja terveellinen maalaisilmasto – siinä syitä valita pikkukoulu keskustan suuryksikön sijaan. Oppilaiden valvominen ja kiusaamisen ehkäisy on helpompaa kun oppilaita on 50 sen sijaan että heitä olisi 500. Ja yksi asia, jolla Vammala voisi asukkaita houkutella kaupunkiinsa muuttamaan on juuri maalaisympäristö ja pienet koulut. Suuria kouluja tarjoaa moni muukin kaupunki, joissa on muu palvelutarjonta houkuttelevampaa kuin Vammalassa. Kannattaisikohan tätäkin asiaa nyt vielä kerran miettiä ja antaa pikkukouluille koululaisineen työrauha – myös ensi vuodeksi?

Peura

Aktiivista koiratoimintaa jo 30 vuotta

Huittisten seudun koirayhdistys täyttää tänä vuonna 30 vuotta ja monenlaista toimintaa on luvassa tänäkin kesänä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Huittisten seudun koirayhdistys liittyi Suomen Kennelliiton jäsenyhdistykseksi. Toiminta oli välillä jo hiljaisempaa, mutta 10 vuotta sitten yhdistys herätettiin uudelleen "henkiin". Tällä hetkellä toiminnassa on mukana koko joukko aktiivisia koiraihmisiä koiraurheilun eri aloilta. Yhdistyksen puheenjohtaja Satu Virtarannan mukaan tällä hetkellä toiminta on hyvin monipuolista, koko ajan tulee lisää eri harrastuslajien harrastajia mukaan. "Itse, kun 10 vuotta sitten kävin sakemannini kanssa kentällä, en tiennyt olevan muuta toimintaa kuin tokon ja pk-jäljen sekä näyttelykoulutuksen. Agilityn myötä aktiivisten jäsenten määrä on lisääntynyt", hän kertoo. Agilityharjoitusryhmä on kokoontunut säännöllisesti Milla Lavikaisen johdolla koko talven, harjoitukset on lumiseen aikaan pidetty K&K-tallin maneesissa (Baana-areena). Ryhmän jäsenet ovat menestyneet hyvin myös kilpailuissa. Annikki Sandroos ja Pepsi saavuttivat piirinmestaruuden 3 maxi luokassa, Sanni Wahlroos ja Toffo nuorten piirinmestaruuden maxi 2 luokassa ja kooikerhondje rotumestaruuskisoissa sija 2, lisäksi Alisa Kranni ja Mikko nuorten piirimestaruuden (mini 2 ja kilpailun paras nuori ohjaaja). Lisäksi Sanni ja Toffo sijoittuivat open clas tasoituskilpailussa n. 150 maksikoirakon joukosta viidensiksi. Joukossa oli mm. suomenmestaruus- ja MM-tasolla kilpailevia koirakoita. "Vaikka meillä on kilpailevia pareja, suurin osa on kuitenkin sellaisia, jotka eivät koskaan halua kisoihin

Scroll to top