Fisurannan Fiske

Peura

Elämän suola

"Auttakaa!" huutaa Teresa, kun Aulis lähenee uhkaavasti puukko kädessään. Fiske on juuri nousemasta vedestä ja kuulee itkunsekaista huutoa. "Minähän pyysin jo olemaan hiljaa, nainen!", huutaa Aulis ja narisuttaa hampaitaan. "Näköjään haluat siirtyä elämän toiselle asteelle", vinoilee vihassa ryömivä Aulis ja osoittaa puukolla kohti kattoa. "Olisit vain pysynyt hiljaa", jatkaa Aulis. Aulis on juuri iskemässä Teresaa puukolla, kun Fiske ennättää ovelle. "Aulis, älä tee sitä!" yrittää Fiske estellä, mutta liian myöhään. Teresa valahtaa lattialle. "Tätä sinä vielä kadut!" ärjyy Fisurannan Fiske, tarttuu Auliksen ranteesta ja polkaisee puukon Auliksen rintaan. Paha sai palkkansa. "Fiske, anna anteeksi. Ei sinulla mitään syntymätöntä lasta ole. Aulis keksi koko tarinan. Minä... minä pyydän, tule takaisin... eletään yhdessä", puhuu Teresa vaivalloisesti. "Shh, älä yritä puhua, apua on tulossa", vastaa Fiske hellästi. Samalla Fisken silmät vetistyy. Fisurannassa ei ole yhtäkään lääkäriä. Teresa on mennyttä. Neiti Sieppisen johdattamana kaikki Kekälesaaren miehet, johtaja Heräte ja artisti Reijo Hoo syöksyvät sisään Fisken tupaan. "Herttinen sentään!" kiljaisee Sieppinen, kun huomaa Teresan lattialla. "Kekälesaaren terveyskeskuslääkäri Miettinen, sinulle ja hoitajillesi on nyt töitä", komentaa samassa johtaja Heräte. Myöhemmin... Kekälesaarelaiset ja Fiske odottavat vaivaantuneina Teresan heräämistä. Yllättäen Teresan silmät avautuvat. "Teresa, kuuletko?" sanoo Fiske. "Sinä olet aina ollut ja tulet aina olemaan oma pikku vaimoni.

Peura

Teresan haukotus

Eiköhän uida rantaan. Tästä ei ole enää kovin pitkä matka", selittää Fiske mutta Sieppinen ei jätä paattiansa. "Jää sitten tänne, minä menen uimalla", sanoo Fiske ja hyppää jorpakkoon. "Aulis, tuletko välillä juomaan sumppia?" kysyy Teresa hienpeittämältä Aulikselta. "Tattista vaan, kyllähän näitä klapeja on tullut jo hakattua. Minä vielä muutaman...", vastaa Aulis ja pilkkoo vielä muutaman halon. "Anna kun kuivaan hien otsaltasi", sanoo Teresa. "Äh, kyllähän minä nyt itsekin", vastaa Aulis hieman nolostuen. "Pyöräytin parit pullapellilliset sillä aikaa kun ahkeroit pihalla. Maista, ole niin hyvä", sanoo Teresa ja ojentaa pullalautasta Aulikselle. "Kiitos. Kyllähän viehkeän emännän kädestä syntyneitä pyöryköitä mielellään maistaa", vastaa Aulis. Teresa on hieman ihastunut Aulikseen. Ihastuksen rippeet kuitenkin karisevat, kun Aulis aloittaa tarinointinsa: "Olenko muuten ikinä kertonut, miten sain ensimmäisen kalasaaliini. No...", sepittää Aulis ja välillä hörppää kupillisen kahvia. Teresa yrittää kuunnella juttua, mutta ajatukset lentävät aivan muualla. Auliksen tasainen puheensurina alkaa haukotuttaa. "Hohhoijaa", huokaisee Teresa. "Mitä? Siis mitä?!" karjaisee Aulis. "Kukaan, ei kukaan keskeytä Aulista. Ei kukaan!" jatkaa Aulis karjumistaan. Auliksen kasvoilla on synkkä ilme. Silmät ovat täynnä vihaa. "A-Aulis, sinä et ole nyt järjissäsi. Otetaan vielä toiset pullat ja -", rauhoittelee Teresa Aulista. "Sinä ja sinun saastaiset pullasi. Sinä saastainen -", aloittaa Aulis ja ottaa keittiöveitsen pöydältä.

Peura

Johtaja Heräte: “Rintamalle!”

Samalla kun Kekälesaaren johtaja Heräte on julistanut neiti Sieppisen etsinnät alkaneeksi, matkaa Fiske ja Sieppinen kohti Fisurantaa. Neiti Sieppinen seisoo tukevasti veneessä ja ohjaa paattia määrätietoisesti. Välillä Sieppinen kurvailee pitkin vesireittiä kuin alati muuttuvat pörssikurssit konsanaan. "Aika hyvin vasta-alkajaksi", pohtii Fiske ääneen. Neiti Sieppinen hymähtää. Järven keskellä melskaava vene ei ole mitään verrattuna Kekälesaaren sekamelskaan. Johtaja Heräte on kutsunut kaikki saaren asukkaat kommuunitalon edustalle. Myös artisti Reijo Hoo on hätyytetty paikalle. "Pyydän hiljaisuutta. Hyvät naiset ja herrat, hyvä Reijo Hoo", aloittaa johtaja Heräte. "Elämme nyt vaikeita aikoja. Rahastonhoitajan virkaan valittu naisiin menevä fisurantalainen epäonnistui tehtävässään, eikä uutta kasvoa ole saatu pallille. Tänään aamulla minä ja kommuunitalon työnjohtaja Gabermann huomasimme, että monivuotinen tai oikeammin ikuinen sihteerimme neiti Sieppinen on kadonnut mystisesti kesken työpäivän. Meillä on vahva epäilys, että tämä fisurantalainen on kidnapannut kommuunimme jäsenen. Siis miehet: lähtekäämme hakemaan takaisin se, mikä meille kuuluu!" lietsoo johtaja Heräte. Kommuunin herrasmiehet riisuvat pikkutakkinsa ja lähtevät soutaen kohti fisurantaa. Neiti Sieppisen ohjaama moottorivene alkaa yskiä. "Ei voi olla totta. Miten tässä nyt näin pääsi käymään?" ihmettelee neiti Sieppinen samalla kun vene hyytyy täysin. "Selvähän tuo, bensatankki on aivan tyhjä", virnistelee Fiske. "Eiköhän uida rantaan. Tästä ei ole enää kovin pitkä matka", selittää Fiske mutta Sieppinen

Peura

Katoamisilmoitus

Fiske hyppää Sieppisen veneeseen. "Voitin arvonnasta", sanoo Sieppinen ja kaasuttaa kohti Fisurantaa. Kekälesaaren johtaja Heräte raapustaa työhuoneessaan uuden rahastonhoitajan työilmoitusta: "Hyvät kekälesaarelaiset. Täten julistan haettavaksi rahastonhoitajan viran. Luonteesi on rauhallinen, avoin etkä kysele liikoja. Yhteydenottoterveisin, johtaja Heräte", lukee Heräte valmista ilmoitusta itselleen. "Neiti Sieppinen, tulkaapa tänne", pukahtaa Heräte sisäpuhelimeen. "Neiti Heräte... öh, Sieppinen?" toistaa Heräte. Neiti Sieppistä ei näkynyt. "Työnjohtaja Gabermann, välittömästi työhuoneeseeni!" karjaisee Heräte keskusradioon. "Te kysyä minä", vastaa roteva engelsmanni Gabermann ontuvalla suomenkielellä. "Missä on neiti Sieppinen. Hän ei vastaa pyyntöihini", kysyy Heräte työnjohtajalta. "Hyvä herra, neiti ei olla paikalla. Lähti aamulla. Ei näkynyt sen jälkeen", vastaa Gabermann. "Ei hemmetti. Jotain on nyt tapahtunut. Jotain, mistä ei edes paikallinen marttakerho tiedä. Gabermann, julistan neiti Sieppisen kadonneeksi. Aloittakaa etsintä", komentaa johtaja Heräte.

Peura

Vesillä

Fiske soutaa vauhdilla kohti Fisurantaa. Voimakkaat vedot vievät paattia pitkin sinistä järveä, mutta määränpää on vielä monen vedon takana. Supisuomalaiset kirosanat kaikuvat rannoille, kun sankarimme johdattaa venettään määrätietoisesti eteenpäin. Voimasanoissa on voimaa. Kekälesaaressa neiti Sieppinen kipittää takaisin kommuunitalolle, mutta pysähtyy talon eteen. "Himputti, minullahan on uudenkarhea moottorivene", hihkaisee Sieppinen ja juoksee takaisin rantaan. Kiivas tahti vie Fisken venettä tasaisen varmasti. Kiire on kova ja lisähuolta aiheuttavat paatin pohja, joka alkaa muistuttaa lastenammetta. "Älä nyt ala temppuilemaan. Älä tänään", puhuu Fiske veneelle mutta vettä pulppuaa pohjasta yhä enemmän. Fiske on jatkamassa matkaansa uimalla, mutta neiti Sieppinen ennättää moottoriveneellä ensin. "Täydellinen ajoitus. Olin juuri heittämässä vedet", vitsailee Fiske ja hyppää Sieppisen veneeseen. "Voitin arvonnasta", sanoo Sieppinen ja kaasuttaa kohti Fisurantaa.

Page 1 of 9 1 2 9
Scroll to top