Fisurannan Fiske

Elämän suola

7.1.2002

“Auttakaa!” huutaa Teresa, kun Aulis lähenee uhkaavasti puukko kädessään. Fiske on juuri nousemasta vedestä ja kuulee itkunsekaista huutoa. “Minähän pyysin jo olemaan hiljaa, nainen!”, huutaa Aulis ja narisuttaa hampaitaan. “Näköjään haluat siirtyä elämän toiselle asteelle”, vinoilee vihassa ryömivä Aulis ja osoittaa puukolla kohti kattoa. “Olisit vain pysynyt hiljaa”, jatkaa Aulis. Aulis on juuri iskemässä Teresaa…

Teresan haukotus

28.12.2001

Eiköhän uida rantaan. Tästä ei ole enää kovin pitkä matka”, selittää Fiske mutta Sieppinen ei jätä paattiansa. “Jää sitten tänne, minä menen uimalla”, sanoo Fiske ja hyppää jorpakkoon. “Aulis, tuletko välillä juomaan sumppia?” kysyy Teresa hienpeittämältä Aulikselta. “Tattista vaan, kyllähän näitä klapeja on tullut jo hakattua. Minä vielä muutaman…”, vastaa Aulis ja pilkkoo vielä muutaman…

Johtaja Heräte: “Rintamalle!”

21.12.2001

Samalla kun Kekälesaaren johtaja Heräte on julistanut neiti Sieppisen etsinnät alkaneeksi, matkaa Fiske ja Sieppinen kohti Fisurantaa. Neiti Sieppinen seisoo tukevasti veneessä ja ohjaa paattia määrätietoisesti. Välillä Sieppinen kurvailee pitkin vesireittiä kuin alati muuttuvat pörssikurssit konsanaan. “Aika hyvin vasta-alkajaksi”, pohtii Fiske ääneen. Neiti Sieppinen hymähtää. Järven keskellä melskaava vene ei ole mitään verrattuna Kekälesaaren sekamelskaan.…

Katoamisilmoitus

14.12.2001

Fiske hyppää Sieppisen veneeseen. “Voitin arvonnasta”, sanoo Sieppinen ja kaasuttaa kohti Fisurantaa. Kekälesaaren johtaja Heräte raapustaa työhuoneessaan uuden rahastonhoitajan työilmoitusta: “Hyvät kekälesaarelaiset. Täten julistan haettavaksi rahastonhoitajan viran. Luonteesi on rauhallinen, avoin etkä kysele liikoja. Yhteydenottoterveisin, johtaja Heräte”, lukee Heräte valmista ilmoitusta itselleen. “Neiti Sieppinen, tulkaapa tänne”, pukahtaa Heräte sisäpuhelimeen. “Neiti Heräte… öh, Sieppinen?” toistaa Heräte.…

Vesillä

7.12.2001

Fiske soutaa vauhdilla kohti Fisurantaa. Voimakkaat vedot vievät paattia pitkin sinistä järveä, mutta määränpää on vielä monen vedon takana. Supisuomalaiset kirosanat kaikuvat rannoille, kun sankarimme johdattaa venettään määrätietoisesti eteenpäin. Voimasanoissa on voimaa. Kekälesaaressa neiti Sieppinen kipittää takaisin kommuunitalolle, mutta pysähtyy talon eteen. “Himputti, minullahan on uudenkarhea moottorivene”, hihkaisee Sieppinen ja juoksee takaisin rantaan. Kiivas tahti…

Intohimoa virallisesti

30.11.2001

Fiske lastaa vähäiset kimpsunsa veneeseen ja on juuri lähtemäisillään, kun neiti Sieppinen juoksee rantaan. “Herra Fiske, odottakaa!” rääkyy vanhapiika. “Hyvä, että olit vielä täällä. Luin tuossa juuri kommuunitalon virallista kirjaa ja – uskokaa tai älkää – sen mukaan minun on suudeltava teitä”, höpöttää Sieppinen hieman hengästyneenä. “Kylläpä teillä on oudot tavat. No, olkoon menneeksi. Poikamiestähän…

Se on viikinki! 2/2

23.11.2001

Fiske talsii ymmällään kohti työhuonettaan. Neiti Sieppinen kipittää Neuvonnasta ja pysäyttää Fisken: “Herra Fisurannan Fiske, teidän huoneenne on tästä päivästä lähtien remontissa. Valitettavasti ette voi enää mennä sinne. Itse asiassa johtaja Heräte aikoo erottaa teidät. Eroilmoitus julkistetaan klo 14”, kertoo Sieppinen. “Ja kaikki viikinkin tähden”, mutisee Fiske ja kerää vähäisiä matkatavaroitaan kommuunitalon sisäaukiolta. Johtaja Heräte…

Se on viikinki! 1/2

16.11.2001

Fiske suostui vahingossa Kekälesaaren rahastonhoitajaksi. Saaren raha-asiat ovat olleet tuuliajolla, mutta nyt Fiske tutkii asiaa. Fiske ahertaa kommuunintalolla, omassa tiiviissä työnurkassaan. Ja kirjaimellisesti tiiviissä, sillä kommuunitalon alakerran ainoaa vessaa remontoidaan työhuoneeksi. Remontti on vielä alkutekijöissään: Fisken tuolina on wc-pönttö ja työpöytänä lavuaari. Vesihanan vuotamisesta huolimatta Fiske on perehtynyt saaren raha-asioihin. Hän ihmettelee erityisesti tilinpäätösten “muiden…

Sieppisen luuvitonen

9.11.2001

Kekälesaaren kommuunitalolla kuiskitaan, että neiti Sieppisellä on machomies kaapissaan. Johtaja Heräte talsii kohti kommuunitaloa. Hän on tuohduksissaan, sillä Kekälesaaren pääkadulla kuiskitaan, että neiti Sieppisellä, kommuunitalon sihteerillä, on mies. Heräte pelkää, että hänen karismansa on saanut neiti Sieppisen pois tolaltaan ja palkkaamaan muodokkaan machomiehen piukoissa stringeissä. “Huomenta, neiti Sieppinen”, tervehtii johtaja neiti Sieppistä ja pyyhii hikeä…

Työn varjopuoli

2.11.2001

Kekälesaaren Herätejuhlat on tältä vuodelta vietetty. Reijo Hoo on poistunut lavalta. Kommuunin johtaja Herätteellä ei ole hyvä olo. Hän tiesi, että Iiris Sieppisen kotitekoinen pontikka oli iltajameissa liikaa. Mutta kun johtajalle tarjottiin, niin olihan sitä maistettava. Johtajan maha oli asiasta toista mieltä. Työpäivä oli kuitenkin edessä. “Oikein nautinnollista Herätejuhlien jälkeistä työpäivää!” lausuu johtaja Heräte keskusradioon…

Kirstunvartijan ego

26.10.2001

Kekälesaaren rahastonhoitajaksi valittu Fiske esittäytyy kommuunille. “Johtaja Herätteen ominaisuudessa minun on todettava, että en ole nähnyt teitä aikaisemmin. Voisiko herra tulla tänne – estradi on teidän, kuten on tapana sanoa. Aplodeja!” rummuttaa kommuunin johtaja Esko Heräte. Uudet kasvot ovat aina tervetulleita Kekälesaareen. Edellisen kulkurin visiitistä on kulunut jo useita vuosia herätejuhlien aikaan silloinkin. Ehkäpä pienen…

Kekälesaaren kommuuni

19.10.2001

Suomen kuuluisin miesartisti, Reijo Hoo, on rantautunut Kekälesaareen. Kekälesaari, tuo reilun kymmenen ihmisen asuttama saareke, on kivenheiton päässä Fisurannasta. Tuon rauhallisen kommuunin johtaja, Esko Heräte, on harras musiikin ystävä. Joka vuosi saarekkeella järjestetään Herätejuhlat johtajan nimeä kunnioittaen jossa kuullaan painavaa sanaa kommuunin johdon puolesta. Vuoden herätteeksi oli tälle vuodelle puukattu Reijo Hoo, Suomen kuuluisin miesartisti.…

Niin ne päivät lentää

12.10.2001

Ränsistynyt vene liplattaa aaltoilevassa vedessä. Pieni tuulenvire koettelee yksinäisen miehen lakkia ja hellii rönsyistä parranalkua. Viime yönä Fiske ei saanut nukuttua. Eipä kyllä ollut alla pehmeää untuvapatjaa vaan kova veneen pohja, joka kaiken lisäksi vielä vuoti ainakin kahdesta kohtaa. Yhden reiän tukittua vettä alkoi valua toisesta reiästä. Onneksi oli lämmin kesäyö, eikä sentään vettä satanut.…

Aurinko kun päätti retken

5.10.2001

“Minulla on lapsi. Lapsi, jota en ole koskaan tavannut”, puhelee Fiske hämmästyneenä yksikseen. Mielikuvat vaihtuvat Teresaan. Elämänkumppani on poissa. Seuraavana aamuna seisoo kylän vanhempi konstaapeli Kaunismaa kahden kovaotteisen miehen kera ovella. “Sie senkin köriläs. Oot menny muitten naisten hameitten alle. Senkin käärme”, haukkuu konstaapeli Fiskeä. “Niin, Fiske, olihan minulla asiaakin. Kunnanjohtaja Rannan suomin valtuuksin tulin…

Aulis astuu taloon 2/2

28.9.2001

Uusi päivä alkaa jälleen aamukahvin merkeissä. Tällä kertaa Aulis on laittanut padan porisemaan ja kahvin lisukkeeksi hän on valmistanut hieman pohjaanpalanutta kaurapuuroa. “Heh, eihän tällainen tyhmä jättiläinen osaa mitään ruokaa valmistaa”, vitsailee Aulis hieman nolona. “Sinä sentään osaat valmistaa puuroa. Fiske ei edes tiedä mistä aloittaisi”, jatkaa Teresa. Fiske nyökkää. “Aulis, olipa mukava tavata vanhoja…

Aulis astuu taloon 1/2

21.9.2001

Kahden päivän jälkeen Teresa ja Fiske huokaisivat helpotuksesta. “Onneksi äitisi täytyy aina sunnuntaisin mennä kirkkoon. En ole nukkunut silmäystäkään”, voivottelee Fiske. Teresa nyökkää. Hyvin nukutun yön jälkeen Fiske talsii kohti keittiötä. “Terve, mä oon Aulis!” tervehtii vieras äänekkäästi keittiön penkiltä. “Mitä ihmettä te teette minun talossani?” ihmettelee Fiske samalla haukotellen. “Fiske, etkö sä todellakaan muista?…

Jälkitarkastus

14.9.2001

Kunnanjohtaja Ranta oli lähtemäisillään, mutta saa idean. “Herra Fiske, teillä on tasan viisi minuuttia aikaa laittaa pihanne jälkitarkastuksen edellyttämään kuntoon!” määrää johtaja. “Mutta johtaja Ranta, jälkitarkastushan on aina ollut joulukuussa. Miten jälkitarkastus voi tulla viiden minuutin varoitusajalla?” ihmettelee Fiske. “Minun kyläni, minun maani. Miksi tulla kahteen kertaan samaan paikkaan, kun sen voi tehdä vain kerran…

Osavuosikatsaus

7.9.2001

Fiske on rantautunut kotikulmille. Fisken tontti onkin suursiivouksen alla, sillä äreä Elmeri on tulossa kylään. Elmeri Ranta, tuo metsiemme iso samurai, on Fisurannan kunnanjohtaja ja samalla myös hallituksen ja valtuuston puheenjohtaja, eläkeyhdistyksen puheenjohtaja, paikallisen pankin edustusjäsen ja vuoden uros-palkinnon voittaja. Elmerin päässä liikkuu tasan yksi asia: kaiken on oltava tiptop eikä melkein. Osaksi tästä syystä…

Sairaalahuumoria

31.8.2001

“Ei tällaista kakskytäneljähoo-makaamista kestä kukaan täysjärkinen”, tuhahtaa Fiske ja alkaa tutustua sairaalan elämään. Kahvikupposen sairaalan steriilissä kahvilassa nautittuaan potilas Fiske päättää heittää valkoisen puseron päältään. Hetken ihmeteltyään kuppilan tarjoilijan auki ammottavaa suuta, Fiske tajuaa olevansa alasti. “Kai sitä aikuinen mies saa riisua päällysvaatteensa. Ja laittakaa hyvä neiti suunne kiinni. Vai oletteko te kärpäsansa?”, heittää Fiske…

Maito se miehen tiellä pitää

24.8.2001

“Teresa, Teresa”, kuuluu vaimea ääni sängyltä. Teresa on nukahtanut penkille. “Fiske? Ihanaa, olet herännyt! Lääkäri Karilo, tulkaa heti tänne!” huutaa Teresa itkunsekaisella äänellä. “Mikä hätänä?” kysyy Karilo hätääntyneesti mutta tuhahtaa kun huomaa Fisken heränneen. “Hmm, pupillit reagoivat normaalisti. Kaikki näyttää ulkoisesti olevan hyvin. Fiske, mikä päivä tänään on?” kysyy lääkäri Fiskeltä. “Tänään on lypsypäivä”, vastaa…

Viinaa ja elämää 2/2

17.8.2001

Fiske horjahtaa maahan ja hitaasti veri valuu lattialle. Teresa oli seurannut Fisken hoipertelua vajalle ja huomatessaan Fisken ja puukon, hän soitti välittömästi vallesmannin ja ensiapumiehet paikalle. “Tännepäin, nopeasti!” komentaa Teresa ja juoksee vajalle. Ensiapumiehet tuntevat pulssin, mutta Fiske on ehtinyt menettää paljon verta. Minuutit ovat nyt elintärkeitä. Fiske kannetaan paareilla piipaa-autoon ja viedään sairaalaan. “Enpä…

Viinaa ja elämää 1/2

10.8.2001

Fisken äidin kuoleman jälkeen Teresan ja Fisken elämä on muuttunut leipätyöksi. Fiske on vajonnut alas, eikä petipuuhatkaan kiinnosta. Surua on vaikea käsitellä – mies kun ei itke kuin salaa ja silloinkin hiljaa. Ikävät ajatukset tulee hukutettua turhan usein viinahöyryihin. Fisken elämältä puuttuu ohjakset. Kukaan ei ole enää ruorissa päättämässä miehen elämän suuntaa eikä antamassa äidillisiä…

Amanda Fisken kuihtuva ruusu 3/3

26.1.2001

“Amanda Fiske oli vain 65-vuotias, kun Herra päätti hänen ajan olevan täynnä. Amandan elämä oli kiireinen, mutta kiireenkin keskellä hän jaksoi hymyillä. Iloinen katse pelasti monen päivän. Nyt tämä päiviemme valo on siirtynyt askeleen ylöspäin. Taivaasta hän luo valoa synkkiin päiviimme. Amanda nukkuu nyt rauhallisena ja levänneenä. Amanda on nukkunut pois.” “Kauniisti pastori puhui meidän…

Amanda Fisken kuihtuva ruusu 2/3

19.1.2001

“Herree nyt hyvän tähven, Fiske… voi vohveli sentäs”, höpötti taloon syöksynyt rouva. Fiske alkoi virota. “Viimeksi taisi olla yhtä paha pyörtyminen kaksi vuotta sitten, kun sain sen oudon sairauskohtauksen”, puheli Fiske. Fiske kyllä muisti kenen syytä se sairauskohtaus oli ja pian hän kyllä jo tajusi kenelle puhui – nimittäin salaperäinen rouva on nimeltään Amanda, Amanda…

Amanda Fisken kuihtuva ruusu 1/3

12.1.2001

Elämä Fisurannassa oli mallillaan – tavallaan. Fiske oli saanut vihdoinkin korjattua ladon – jos sitä nyt korjaamiseksi voi sanoa. Pari uutta kakkosnelosta latoa tukemassa tuskin kovin perusteellinen korjaus on. Naulojakin olisi ollut, mutta kun vasara oli kateissa niin tukipuut jäivät tuulen raiskattaviksi. Teresa ei ottanut asiasta pulttia, olihan Fiske sentään viimeaikoina yrittänyt – myös heidän…

« Vanhemmat  

Tilaa Uutiskirje

Uutiskirje on ilmainen.

Rekisteriseloste

Tuoreimmat

Scroll to top