Fisurannan Fiske

Peura

Kakkukriisi

Muistan yhden mielenkiintoisen jutun - siis niiden tuhansien muiden juttujen lisäksi... pitäisköhän kirjoittaa niistä oikein kirja? Sehän voisi olla vaikka "365 fisua - lyhyt tarina vuoden jokaiselle päivälle". Tai "Tuntematon Fiske" tai... niin. Nuorempana olin kalastuksen ohella mielelläni myös köökissä. Keittiössä valmistin mitä herkullisimmat makupalat. Eräänä aamuna sain idean. Teenpähän Teresalle oikein kermantäyteisen kaakun. Vatkasin kermaa ison ämpärillisen ja ladoin sitä 20 senttimetrin kerroksen kakkupohjan päälle. Soitin Jokelan ovikelloa. "Mitä asivvaa?", karjui Teresa ja samassa hänen tekohampaat lensivät naamalleni. Siitäkös pelästyin ja kakku lensi suoraan Teresan hameelle. Tietty Teresa räjähti - noin niin kuin kuvannollisesti - otti minun korvistani kiinni ja työnsi portaita alas. Silloin tiesin, että Teresa oli minuun auttamattomasti pihkassa.

Peura

Kutrit kuntoon

Nykyään on tuo tekniikka niin kehittynyttä että. Partureillakin on kaikenmoiset myllyt ja tökötit. Mnää tulen toimeen ilman partureitakin. Nuorempana olinkin aikamoinen naistenvalloittaja ja erityisen tunnettu kädentaidoistani. Muistan eräänkin kerran järjestäneeni kadulla sellaisen kymmenen minuutin parturipalvelun, joka vetikin mukavasti väkeä. Itse tehdyllä puukolla naisten hennot hiukset ja miesten parrat lensivät iloisesti tuulen tempaisemina ruohikkoon. Olin lopettelemassa, kun kaunis Teresani saapui paikalle. "Pistäs kutrit kuntoon", määräsi Teresa Wilhelmiina Jokela. Tuuli yltyi ja perhanan perhana. Arvaatko mitä? Hiivatun hiukset lensivät naamalleni ja aivastin. "Oho!" Samassa huomasin kädessäni tupollisen Teresan hiuksia. "Kirotun Fiske", huusi Teresa, otti puukon ja kiskoi puolet hiuksistani irti. Silloin tiesin, että Teresa oli minuun pihkassa.

Peura

Kaunis Teresa

Tänne Fisurannan pohjoispuolelle minä tuota läksin siinä 50-luvun taitteessa. Ei tuo kaupunkielämä oikein luonannut. Oltiin niin hienostunutta että. Kerrankin, kun olin palaamassa jokapäiväiseltä kalaretkeltäni - ei tosin kala sillä viikolla syönyt juuri ollenkaan - mutta sinä perjantaina onnisti. No, tallustelin kotia kohti ja pari ihanaa hameväen edustajaa tuli vastaan. Toinen oli unelmieni Teresa, toinen oli Ruisjärven Jaakon nuorempi flikka. Suu virneessä ohitin tytöt ja käännyin tietty ihastelemaan muotoja. Siinä samassa hauki läimäytti Teresaa siinä määrin kovaa persiille, että oikein tyttö kirkaisi. Arvata saattaa, että sinä päivänä ei istuminen oikein innostanut. Pahansisuiset flikat kun antoivat oikein isän kädestä. Silloin tiesin, että Teresa oli minuun pihkassa.

Page 17 of 17 1 16 17
Scroll to top