Pieni kylä

Peura

Aallonpohjalta pääsee vain ylöspäin

Kesä Hirvilahdella oli ollut vaikeaa aikaa. Paikallista, rutikuivaa huvielämää eivät onnistuneet piristämään edes paikallisen anniskeluravintolan järjestämät tikkaillat. "Raimo oli edelleen heittämätön", kuten kylällä horistiin. Naapurikaupungin kohu-uutinen toi kesään oman säväyksensä. Kukkaniityn Sanomien toimitussihteeri sai kenkää. Useissa seudun paikallislehdissä tempaus ohitettiin kumartelemalla, mutta Pekka Yli-Kiepin hallitsema Hirvilahden Seutu näki asian toisin. Julkaisu pyrki muutamaan otteesee sohaisemaan kusiaispesää, mutta ilmapiiri oli jo muuttunut liian passiiviseksi. Kenties hirvilahtelaiset ja kukkaniittyläiset olivat kyllästyneet kaikenlaiseen monitasoiseen journalismiin. Nk. keltaisen lehdistön maihinnoususta ja paikallisten julkaisujen likasankopäähänpistoista oli alueella kohistu seminaaria myöten. Loppukesän huipputapaus oli Kukkaniityn kaupunginjohtajan Reija Kulkkosen 30-vuotissyntymäpäivä. Myös paikallislehdet huomioivat Kulkkosen ja koko seudun yhteisen ilonaiheen. Kukkaniityn Sanomien vt. toimitussihteerikin teetätti jollakulla alaisellaan massiivisen haastattelun. Sivutolkulla tekstiä Kulkkosesta. Määrä ei kuitenkaan aina vastaa laatua. Kukkaniityn Sanomien kirjoitus pursuili kummallisia virheitä otsikkoja myöten. Vt. toimitussihteeriä ei kuitenkaan saatu tilauksistaan vastuuseen, sillä Ilpo Ojalan seuraaja vaihtui tiuhaan, eikä kukaan enää muistanut viime viikkoisen tuuraajan nimeä.

Peura

Isot kalossit

Alkukesä oli Hirvilahden seudulla ollut lähtemisten aikaa. Elinkeinotoimensihteeri Jukka Alanen sai tarpeekseen ja hakeutui töihin naapurikaupunkiin. Suvivirren soitua ala-yläaste-lukion ovet alkoivat paukkua opettajien löydettyä uusia työpaikkoja. Jäipä joku eläkkeellekin. Myös naapurikaupungissa Kukkaniityssä tapahtui. Hirvilahti ja Kukkaniitty ovat läheiset rajanaapurit. Kaupassa käydään rajojen yli ja yhteistyö toimii ainakin ajatuksissa. Yli sata vuotta Kukkaniityn Sanomat on tarjonnut tietoa hirvilahtelaisillekin. Lehti on tiukasti pienen piirin hallinnassa. Jos sisäänpäin lämpiävän poppoon sattuu suututtamaan, voi saada kenkää. Kukkaniityn Sanomien toimitalossa kaupungin keskustassa oli hiostava tunnelma. Osa toimittajista kulutti aikaansa kahvihuoneessa juoruamalla. Jokunen pakersi työpisteensä ääressä ja yritti vääntää tekstiä uuteen painotuotteeseen. Toimitussihteeri Ilpo Ojala ei tehnyt enää töitä lehden eteen. Hänen huoneessaan oli pari ruskeaa pahvilaatikkoa. Niiden takaa kuului kovan huhkinnan ääniä. Ojalalle oli juuri ilmoitettu, ettei hänen palveluksiaan enää tarvita. "Mitä minäkin tein?", toimitussihteeri pohti itsekseen. "Ehkä se olikin kiinni siitä, etten tehnyt mitään", hän oivalsi. "Lehti on tiukasti pienen piirin hallinnassa."

Peura

Raakkuva kunnanjohtaja

Kauppias Reijo Kuoppalan liikkeen ovi pysyi visusti kiinni, vaikka lauantai-iltapäivä oli vasta puolessa. Kello näytti kolmea. Kaupassa tehtiin inventaariota. Kuoppala oli tunnettu ahkeruudestaan ja huhki nytkin hiki hatussa myyjien apuna hyllyjen keskellä. Olikin oivallinen aika ynnäillä kaupan tavaratilannetta. "Aina voi vain parantaa. Suunta ylöspäin", mietti Kuoppala keksimäänsä mottoa ja myhäili. Hän oli onnellinen mies. Olihan hän ollut vaimon kanssa juuri talvella pitkällä hiihtolomalla Lapin hangilla. Reissun päälle kaupalla vietettiin syntymäpäiviä. Liike täytti viisi vuotta. Sen kunniaksi Reijo Kuoppala moiskautti hellän pusun jokaisen naisasiakkaan poskelle. Miehiä hän kätteli. Hiki vain virtasi, kun Kuoppala punoitti mustassa puvussaan kahvipöydän vieressä. "Niin ne vuodet vierivät", kauppias mietti hiljaa itsekseen. Keväinen viikonloppu hujahti nopeasti ja maanantaina oli aika palata arkeen. Kunnanjohtajan olemuksesta kajasti vapaapäivien raastavuus. Keijo Niemen takaraivossa oli hiukset pöllyyttänyt tyynynpainauma. Mies tuoksui tunkiolta ja korvakuulolla ei hänen ääntään olisi erottanut kymmenen päivää putkeen hoilanneesta Paula Koivuniemestä. "Tuokaa joku kuppi kahvia", Niemi raakkui pöytänsä takaa käytävän arkeen ja kaivoi aspiriinia pöytälaatikostaan. "Tässä kahvia Keijo. Jukka muuten taitaa tehdä lähtöä", sanaili kunnanjohtajan huoneeseen kiireesti ravannut sihteeri Sylvi Kuuskajaste. Elinkeinotoimensihteeri Jukka Alanen toden totta teki lähtöä. Pahvilaatikoita lojui pitkin tunnetun projektinvetäjän huonetta. Kalju vain kiilteli auringonsäteiden iloisessa leikissä, kun Alanen huhki tavaroitaan paketteihin ja suunnitteli uutta

Peura

Oikeastaan kaksi seisoi kunnanvirastolla

Pääsiäiseen valmistautuva Hirvilahti kylpi kurasohjossa. Vesi valui ohuina noroina talojen katoilta. Kylmät pisarat tipahtelivat myös yhden koon lähikaupan ulko-oven katoksen päältä. "Voi, voi. Minkä menivät tekemään", sadatteli kauppias Reijo Kuoppala ja pyyhkäisi harjalla paljasta asfalttia. Kivet sinkoilivat kauemmaksi myymälän uksesta. Pihalla nökötti autoja, mutta mikään ei ollut niin kuin vielä pari kuukautta sitten. Silloin parkkipaikka oli täyteen ahdettu. Nyt osa kulkupeleistä huristeli Elannon myymälän tiloihin avattuun Rabattiin. Kuoppala saattoi juuri ja juuri erottaa uuden kilpailijan mainosvalon hohtavan pienen metsän takaa. "Hitto. Kuule Irma, ehkä meidänkin pitää harkita aukioloaikojen pidentämistä. Nuo tuolla Rabatissa taitavat olla avoinna joka päivä iltakahdeksaan", huuteli pettynyt kauppias myymäläpäällikölle. Yrittäjä Pekka Yli-Kiepin luona soi ovikello. Mahtava mies raahasi itsensä lähemmäksi eteistä. Oven takana seisoi tummapukuinen herra. "Hyvää päivää. Oletteko Pekka Yli-Kieppi?", tulija uteli. "Sellaiseksi minua on haukuttu", vastasi kunnanviraston puuhista harmistunut Yli-Kieppi viattomalle vieraalle. "Hyvä, sillä minulla on sinulle tarjous. Olen kuullut, että havittelet tonttia lähelle keskustaa nousevalta uudelta asuinalueelta. Minä olen Raimo Uusi-Tyrä ja yritykseni on saanut tehtäväkseen profiloida alueelle näyttävän mainoskampanjan. Ehkä meillä voisi olla jotain yhteistä", ounasteli mies ja ojensi kätensä kohti Pekka Yli-Kiepin räpylää. Miesten kädet kohtasivat. Yli-Kieppi hymyili hiljaa itsekseen. "Niin, ehkä meillä voisi olla jotain yhteistä." Kunnanvirastolta kantautui tasainen kirjoituskoneen naputus.

Peura

Silloinkin aurinko paistoi korkeammalta

Kunnanjohtaja Keijo Niemi tuskaili paperipinkkansa takana pienessä virkahuoneessaan virastotalon yläkerroksen perällä. Hän oli juuri palannut pitkältä sairaslomalta. Selkä oli vihoitellut pitkään. "Perkeleen tuoli", kunnanjohtaja ähisi ja puhisi. Kenties virastotalolle joskus saataisiin paremmat ahterinaluset. "Vaikka sellaiset Alvar Aallon letkeät nojatuolit", Niemi huuteli huoneeseensa hiippailleelle elinkeinotoimensihteeri Jukka Alaselle. Ilta-auringon kajastuksessa viraston ikkunasta välkkyi kahden hikisen otsan kimallus. "Täällä me työmyyrät vain aherramme. Miksei meistä pidetä, Keijo?" huokaili Jukka Alanen kunnan päämiehelle. "Enpä tiedä, enpä tiedä. Enkä oikeastaan välitäkään, kunhan vain liksa virtaa", Niemi röhötti päälle. Kunnanjohtaja oli kääntynyt elinkeinotoimensihteeriin selin ja katseli hiljaa valokuvaa. Siinä oli Keijo Niemen lisäksi kaksi kunnanvaltuutettua. "Ne olivat aikoja." Hirvilahden kunnan läpäisee persoonallisesti Kunnantieksi nimitetty väylä. Mutkainen asfalttipolku lähtee Valtatieltä ja kaartaa Poutajärven suojaisen Hirvilahden ohitse. Ainakin kylän nassikoiden mielestä tie tuntuu jatkuvan ulkomaille. Ihan niin pitkä ei Kunnantiekään sentään ole. "Tuopas ne hedelmälaatikot tänne", vinkkailee Kunnantien varressa häärivä kauppias Reijo Kuoppala myymäläpäällikkö Irma Tilkkoselle. Kuoppala on hiljattain muuttanut kauppoineen upouusiin toimitiloihin. Hän on perinteikkään Elannon myymälän lopetettua Hirvenlahden kahdesta kauppiaasta mahtavampi ja ainakin mummojen mukaan pidetympi. "Helkkarin musiikki karkottaa asiakkaat", Kuoppala tiuskii ja katsahtaa naapurin liikehuoneistoon. Pieni toimisto on sisustettu menevästi, mutta modernit ratkaisut ovat sittemmin jääneet päivittäisen kiireen suomien nauhojen, laatikoiden ja paperinippujen alle. Radio

Page 10 of 10 1 9 10
Scroll to top