“Tyhjä pää on hyvä – näyttää vaakakin vähän pienempää lukua”, mietti vehkis.

“Yksi idealamppu, kiitos!” pyysi vehkis sähkötarvikeliikkeessä.

“Hölmö, hölmömpi, mun mies”, tapaili vehkiksen vaimo vertailumuotoja.

“Ai vehkisläinen ikiliikkuja? Se on puhelinlasku. Vaimo soittelee naapuriin vähän turhan paljon”, vehkis totesi.

“Onpa halpaa!” hihkaisi vehkis, kun euroaikaan ensimmäistä kertaa kauppaan meni. “Ei ollutkaan!” huusi vehkis, kun kaupasta ulos tuli.

“Ihan hyvä ääni niillä on. Pilaantuu vaan ulos tullessa”, totesi vehkis oopperalaulajien televisiokonserttia katsellessaan.

“Minä pyydän, että sinä tuot tinaa. Ja sinä haet kaupasta Tina Turnerin tuoreimman cd-levyn! Ei voi olla totta!” mesosi vaimo uutena vuotena vehkikselle.

“Taisi tulla todella kuiva kakku. Siis kuivakakku lienee kypsä!” huikkasi vehkis vaimolle, kun uuninluukusta savua keittiöön tuprusi.

“Ihmeellisiä tapoja niillä ranskalaisilla. Popsivat kai jouluhalkoja. Minulle eivät kyllä puunpätkät maistuisi. Mieluummin syötän niitä takalle”, mutisi vehkis itsekseen keinutuolissa.

“No, no. Älä nyt hiilly. Tonttuja liikkuu jo nurkissa”, sanoi vehkis vaimolle. “Ja siinä meillä on oikein yksi päätonttu!” kivahti vaimo takaisin.

Vehkis tuli vessasta naama täynnä laastareita. “Mitä sinä nyt?” kysyi vaimo. “Sinä sanoit minulle aamupalalla, että vatsalleni olisi parempi mennä lenkille kuin syödä lenkkiä. Minä loukkaannuin, siksi laastarit” vastasi vehkis ja asteli nenä pystyssä olohuoneeseen.

“Siinä on meillä yhden sortin kassikauppias”, totesi vaimo vehkikselle, joka ilkosillaan saunasta olohuoneeseen asteli.

“Puhut aika pehmeitä!” kivahti vehkis sisustuskaupassa tyynyjä esitelleelle myyjälle.

“Nyt on kyllä elämä solmussa”, totesi vehkis, kun aamujumpassa jumiin jäi.

Keittiön pöydällä oli muovipusseja. “Mikä näiden tarkoitus on?” kysyi vaimo vehkikseltä. “Ne ovat pakkauksia. Minä ryhdyin yrittäjäksi. Myyn pilkkijöille avantoja. Siinähän niitä on muovipussien vieressä vino pino. Pitäisi vaan ehtiä pakata”, vastasi vehkis.

26.10. “Ai-ai. Kyllä on raskasta tämä urheileminen”, valitti vehkis vaimolle. “Mitä urheilua sinä muka harrastat?” kysyi vaimo. “Penkkiurheilua”, vastasi vehkis ja lipui kohti olohuoneen nojatuolia. 19.10. “Kulta, mitä sinä oikein teet?” ihmettelee vaimo. “Hiekoitan olohuonetta. Mette lupasi liukkaita”, vastaa vehkis. 12.10. “Olen nyt syvällä. Todella syvällä”, totesi vehkis kellarissa. 5.10. “Näinkin voi ryhtyä viherpeukaloksi”, totesi…

29.12. “Kielitaitoni on hieman jähmettynyt”, totesi vehkis, kun kieli kylmään rautaan kiinni jäätyi. 22.12. “Välillä on kyseenalaista tunkeutua joihinkin asioihin, mutta tähän soppaan isken lusikkani mielelläni”, tuumasi vehkis, kun joulupuuroa sekahedelmäsopan kanssa söi. 15.12. “Joululahjat ovat sellaisia pakettiratkaisuja”, mietti vehkis. 8.12. “Tuu kattoon!” huusi vehkis vaimolle. Pian molemmat kipusivat valaisimen viereen. 1.12. “Täytyy pyytää laulaja…

30.12. Vehkis varmisti kalenterin millennium-kestävyyden kääntelemällä sivuja. Selvisi, että vaihtaa pitää. 23.12. Vehkisläisen torikauppiaan tuotevalikoimaan kuuluu erilaisia koppia. Hänen lempiruokansa on maksalaatikko. 17.12. “Et. Kai.” huusi vehkis, kun Et-lehden naapurin Kailta pyysi. 10.12. Vehkis hakkasi pianoa. Naapuri odotti kotona puhelimen vieressä. Vehkis oli luvannut soittaa. 3.12. Lakkahillo eli vehkisläisten panelointitalkoiden tähteet. 26.11. “Huh, huh”, kuului…