Pentillä on auto. Pentillä on punainen auto. Pentin auto pitää meteliä. Pentti matkustaa autolla Mastosaloon.

Iloisen virkeällä mielellä Pentti jyskyttää autollaan Mastosalon raittia. "Ah, ihanaa olla täällä taas!" ajattelee Pentti ääneen. "Ka, tuollahan kävelee ex-työnantajani Mastosalon grillikioskista." Pentti päättää soittaa Fiatin torvea, mutta pannahinen on hajalla. "Terve! Minä olen Pentti. Se Pentti, jolle annoit potkut. Iso moi!" hihkaisi Pentti grillitädille, joka huomattuaan Pentin vaihtoi kävelystä pikakävelyyn. "Voi turkinpippurin voimakas maku sentään. Se on Se!" kauhistuu täti ja jolkottaa kohti grilliään. "Onpas sillä kiire. No, sitähän se on tuo yksityisyrittäjän elämä", ajattelee Pentti ja jatkaa tyytyväisenä matkaansa.

Pentti parkkeeraa paikallisen juottolan, Myllärituvan pihaan. "Hei vaan, minä olen Pentti. Ystävät voivat kutsua minua Penaksi tai Beniksi. Sano Pena vaan. Tilaisin tuota yhden tai sanotaan että kaksi virvokejuomaa. Olisikohan tuo Iso Mylläri hyvää? Mitä siinä on?"

"Heipparallaa, se on niin hyvää, että ehdit aina sanoa 'lisää tätä'. Katsoppa vaikka noita köriläitä", kertoo nuori nainen. "Hei jätkät, Ben kysyy notta maistuuko Mylläri?"
"Joo… krooh", kuuluu vaimea vastaus.
"Otanpa sitten yhden sellaisen", pyytää Pentti ja pian hänellä onkin edessä talon erikoinen, Iso Mylläri. "Mmm, ihan muumilimsan makuista! Neiti, otan kaksi pulloa mukaan. Olen näet autolla ja ajaessa voi tulla jano."
"Tässä, ole hyvä."
"Kiitos ja näkemiin", kiitteli Pentti ja astui Myllärituvan ovesta pihalle.
"Neiti, kröh, olikosh tuo äshkeinen miesh Ben… Ben Hsys… ZhysSyshkowich?", kysyi paikallinen köriläs. Neiti hymyili.

Pentistä puheenollen, hän löysi itsensä illalla paikallisten nuorten diskosta, joka järjestettiin Puuhalamaassa.