Runot, aforismit ja ajatelmat

tulkaa joukolla vaan, jos ollenkaan. Sillä yksin kuihtuu nopeammin kuin kahdestaan.

Elämä on kuin Nokian kurssi: hyvinä hetkinä elämä maistuu sokerilta, on hyvä olla. Pienet ongelmat pysyvät helposti hallinnassa. Ylöspäin kipuavalla käppyrällä on välillä hinku tulla alas - ja lujaa. Tapahtumaketju sysää kaikki kuviteltavissa olevat ongelmat ihmisen niskaan. Pörssi romahtaa. Tilastotkin sen tietävät: elämä on ylä- ja alamäkeä.

Eräs viisas sanoi kerran, että kiirettä ei ole olemassa. Siis jos sinulla on kiire, olet vain järjestänyt ajankäyttösi huonosti. Mutta jaksaako aina ajatella noin kustannustehokkaasti?

Tiedät että olen kateellinen, Tiedät että valehtelen, Tiedät etten viitsi. Tiedät minut, tunnet minut, mutta minä en tunne itseäni. En tunne mitään, en itke koskaan, en kykene rakastamaan. Tiedät minut, tunnet minut, mutta minä en tunne itseäni. Tiedän että itket salaa, tiedän että tunnet minut. En tunne itseäni, tunnen vain sinut.

Syksy laskeutui, alkoivat illat hämärtää, ei vielä ollut liian synkeää. Kääntyi tuuli kuin varkain pohjoiseen. "Sen mukana sinne meen", ajattelin hiljaa mielessäin, kun sut kadulla näin. Sä askeleita otit hymyillen, taisit olla onnellinen. Ajattelin hiljaa mielessäin: "Me oltiin harhaa vaan, ei meistä ois koskaan meitä tullutkaan." Pysyin siinä hetkessä vahvana niin, mut ei uhma kauan kestänyt, havaittiin. Taas tulit luokseni yön laskeutuessa, olit muualla aamun sarastaessa. Kaipaus vain jää, se rakkautta siivittää. Se antaa voimaa, vaikka unelma on kuvitelmaa.