Teresan tallustellessa eteenpäin jonnekin, ystävämme Fisurannan Fiske alkoi virota. Samoin muutkin kylän miehet. Äkkiä joku huusi: "Yrjö! Nyt se tulee! Yrjö!" Kaikki siirtyivät huutajaa kauemmas. "Eke hei! Missä se sun yrjös viipyy? Onko suolistos häikkää?", repäisi vallesmanni Yrjö Pesuneste-Vuorinen huutajalle. "Vai pääsikö yrjö pöksyyn, hahaa", jatkoi pesunkestävä vallesmanni. "Niin, asiaan. Olen kuullut huhun, että Teresa Wilhelmiina Fihve, omaa sukua Jokela, syntynyt 5.4.1920 silloisen Iiro Alaojan pirtissä. Syntymäpainoa en tiedä, mutta pituutta oli semmoiset 180 senttimetriä – siis nykyään. Eli lyhyesti Fiske: vaimosi on jättänyt sinut."

Fisken ilme muuttui vakavaksi. Oma vaimo, jättänyt. "No, eipä voi mittää. Täytyy lähteä hankkimaan uutta", yritti Fiske rentouttaa tunnelmaa. Ryyppykaverit lähtivät hissuksiin pois. Vallesmannikin lähti – ihme kyllä – hiljaa pois, mutta aloitti suunveisuun vähän huomattuaan miesten kävelevän siveettömissä asusteissa.

Fiske tuijotti tyhjyyteen. Ilmekään ei värähtänyt – eikä ihme: sehän oli katastrofitilanne. Fiske ei voinut uskoa kuulemaansa. Hän keräsi voimansa, valjasti hevosen ja lähti matkaan. Fisken päässä raikui vain yksi kysymys: "Miksi?".