Katse eteenpäin, päiväkirja!

Lepo. Hyvää kulokevättä, irvokas päiväkirjani. Mestarisi, kenraali C. W. Waterberghän se tässä taas kynäilee.

Tapasin viime viikolla pari varusvarikon opiskelijaa, jotka kertoivat avoimesti minulla varajohtaja Mustikkajoen toilailuista. Nyökyttelin aikani, kunnes aloin kertoa vakavamielisille opiskelijoille jotain lapsuudestani. Kerronpa sen sinullekin, päiväkirjani.

"Kenraaliurani alkoi heti synnyttyäni, jo edesmenneen äitini sylissä. Silloin päätin, että alikersantti-isäni tavoin aion upseeriuralle. Äiti vähän toppuutteli ja väkisin lykki jotain tutiksi nimettyä kapistusta suuhuni. Vähän turhan kumista ruokaa, ajattelin, ja sylkäisin tutin kunniallisesti pois. Lopulta alistuin äitini alituiseen tutin antamiseen. Lutkutellaan nyt hetki, ajattelin ja pian näinkin unta tulevasta upseeriurastani."

Se oli sellainen tarina se. Ai että. Opiskelijoilta loksahtivat suut auki, joten särmänä johtajana työnsin tutit molempien suihin. Imeskelkää ja ajatelkaa! huusin ja talsin kohti Lada-autoani.

Päiväkirja, asento! Sisälle poistu!