Hyvä päiväkirjani,

Minä Carl Warner Waterberg tein eilen ratkaisevan päätöksen. Jätin haikein mielin eroanomuksen Varusvarikon komissiolle. Komission pääjehu, Sitrick von Fahventauff, oli erostani mielissään. Hänenhän piti alun perin olla Varusvarikon johtaja, mutta auto-onnettomuuden vuoksi von Fahventauff ei olisi kykenyt hoitamaan näin raskaita tehtäviä. Aivoissa näet kajahti – ja lujaa. Toisaalta nyt, komission johtajahahmona, von Fahventauff varmasti haluaa paremmille apajille. Damn!

Ensi viikolla vietetään eroamisjuhlaani. Sanoin työtovereilleni, että mitään juhlia en kaipaa, mutta kyllähän päiväkirjanani tiedät miten ihmiset reagoivat tällaisen vanhan karjun eroamiseen. Juhlat on järjestettävä.

Syöpälääkkeet eivät ole vaikuttaneet oikeastaan mitenkään. Yöt ovat olleet rauhattomia. Näen koko ajan unta kuolemastani. Jokin ääni vain sanoo: "Ja yhtenä yönä hän yksinkertaisesti vain… pysähtyy."

Olen viimeisten vuosien aikana nähnyt vanhojen koulukavereideni kuolinilmoituksia lehdissä. Ehkä minunkin on nyt aika jättää tämä elämä ja siirtyä ylöspäin, arvokkaampaan ja rauhallisempaan elämään.