"Auttakaa!" huutaa Teresa, kun Aulis lähenee uhkaavasti puukko kädessään. Fiske on juuri nousemasta vedestä ja kuulee itkunsekaista huutoa.

"Minähän pyysin jo olemaan hiljaa, nainen!", huutaa Aulis ja narisuttaa hampaitaan. "Näköjään haluat siirtyä elämän toiselle asteelle", vinoilee vihassa ryömivä Aulis ja osoittaa puukolla kohti kattoa. "Olisit vain pysynyt hiljaa", jatkaa Aulis.

Aulis on juuri iskemässä Teresaa puukolla, kun Fiske ennättää ovelle. "Aulis, älä tee sitä!" yrittää Fiske estellä, mutta liian myöhään. Teresa valahtaa lattialle. "Tätä sinä vielä kadut!" ärjyy Fisurannan Fiske, tarttuu Auliksen ranteesta ja polkaisee puukon Auliksen rintaan. Paha sai palkkansa.

"Fiske, anna anteeksi. Ei sinulla mitään syntymätöntä lasta ole. Aulis keksi koko tarinan. Minä… minä pyydän, tule takaisin… eletään yhdessä", puhuu Teresa vaivalloisesti. "Shh, älä yritä puhua, apua on tulossa", vastaa Fiske hellästi. Samalla Fisken silmät vetistyy. Fisurannassa ei ole yhtäkään lääkäriä. Teresa on mennyttä.

Neiti Sieppisen johdattamana kaikki Kekälesaaren miehet, johtaja Heräte ja artisti Reijo Hoo syöksyvät sisään Fisken tupaan. "Herttinen sentään!" kiljaisee Sieppinen, kun huomaa Teresan lattialla. "Kekälesaaren terveyskeskuslääkäri Miettinen, sinulle ja hoitajillesi on nyt töitä", komentaa samassa johtaja Heräte.

Myöhemmin…

Kekälesaarelaiset ja Fiske odottavat vaivaantuneina Teresan heräämistä. Yllättäen Teresan silmät avautuvat. "Teresa, kuuletko?" sanoo Fiske. "Sinä olet aina ollut ja tulet aina olemaan oma pikku vaimoni. Minä rakastan sinua. Olet elämäni suola", hempeilee Fiske ja suutelee Teresaa.

Reijo Hoo polkaisee käyntiin illan ensimmäiset hitaat.