Varusvarikon nykyinen toimitusjohtaja Mustikkajoki saapuu työpaikalleen punaisella Ladallaan. Suomen Varusvarikko turvaa kansalaisille ajantasaisen varustuksen hätätilanteessa.

Unelias Mustikkajoki saapuu portille. Porttivahti tervehtii toimitusjohtajaa: "Hyvää huomenta, herra Mustikkajoki. Saisinko nähdä kulkukorttinne". Mustikkajoki miettii hieman mutta ymmärtää yskän: "Juuh, ole hyvä". Kaikki on kunnossa ja porttivahti päästää toimitusjohtajan Varusvarikon alueelle. "Öitä", tuhisee Mustikkajoki mennessään.

Toimitusjohtaja Mustikkajoki laittaa valot työhuoneeseensa ja tutkii ympärilleen. Silmät muljahtelevat epämääräisesti. Hän sulkee oven ja astelee sihteeri Hillevi Karttusen huoneeseen. "Hillevi, miksi huoneessani on kymmenittäin isoja ruskeita laatikoita?" kysyy johtaja Karttuselta. "Itsehän olet ne tilannut – satatuhatta pullonavaajaa. Saimme pehmolelun hyvän ostajan etuna", vastaa Hillevi topakasti. "Pullonavaajia! Mitä ihmettä minä teen pullonavaajilla?" muljauttaa Mustikkajoki ja rientää aulan soivaan puhelimeen.

– Varusvarikko, Varusvarikon toimitusjohtaja Mustikkajoki puhelimessa.
– Ka, olet jo siellä. Minä täällä.
– Ai kuka minä?
– En ainakaan sinä. No, kenraali Waterberg tietenkin. Tuliko ne jo?
– Tulikone, missä? Mikä valtio? Kuka hyökkää? Odota, painan nappia. No nyt. Oliko muuta?
– Niin, että tuliko ne tilaamani pullonavaajat jo?
– Ai ne. Tuli.
– Hyvä.
– Waterberg, mitä ihmettä teen pullonavaajilla?
– Oli niin edullinen tarjous täkäläisessä kyläkaupassa, että oli aivan pakko ostaa. Voin minä niistä pari ottaa. Painoitko muuten nappia?
– Kahvi on tippumassa.
– Hyvä. Minä tulen sinne – sanotaan nyt reilun tunnin päästä. Myydään ne pullonavaajat vaikka ranskalaisille. Nehän lipittää aina niitä viinejä.
– Aha. Joo. Kiitos. Yhdistän…
– Hei, älä Mustikkajoki nyt yhdistä sinne Ranskan suurlähetystöön… Haloo? Haloo!
– Vous parlez francais?

Tööt.