On lauantai. Uuden vuoden ensimmäinen päivä. Talonmies Nieminen kuorsaa naisellisesti omassa kämpässään, omalla sohvallaan. Tiuku näyttää melkein aamuviittä. Niemisen puhelin soi.
– Haloo? Halå? Vastaa nyt, Nieminen.
– Mitä?
– Haudi, Nieminen. Täällä isännöitsijä Vaijeri. Oletko hereillä?
– Kyllä.
– Hyvä. Nyt on sellainen piru merrassa. Luin tuossa emännän tilaamia aviiseja ja järkytyin. Nythän on nimittäin vuosi vaihtunut ja meillä kaikilla on ylimääräisiä kiloja! Päätinkin ilmoittaa kaikki Pihakuja 7:n asukkaat paikallisen jumppapiirin pitäjän Jutta M:n "Helmikuuksi kuntoon – joulupöydän läskeille näkemiin" -kurssille ja se on juuri alkamassa meidän pihalla!
– Kiitos, mutta ei kiitos.
– Ei tämä ole mikään pyyntö, Nieminen, vaan käsky. Kurssimaksu veloitetaan kuitenkin kaikilta yhtiövastikkeessa, joten hop-hop.
Nieminen tekee työtä käskettyä. Aamutokkuraiset Pihakuja 7:n asukkaat kerääntyvät kerrostalorykelmän yhteiselle parkkipaikalle. Jutta M on saapunut paikalle ja ensimmäinen parituntinen jumppa käynnistyy. Jumppatäti Jutta M valottaa myös aikaista jumppatuokiota: "No ku sillo ei läskit näy". Aika sissi tuo Jutta M.