Olin menossa keskiviikkona käymään Kiikan Haapaniemessä ja ajelin tavalliseen tapaan katsellen maisemia.

Kun tulin kohtaan, jossa tiesin asvaltin päättyvän ja hiekkatien alkavan, en tiennytkään mikä minua odotti. Onneksi tiesin, että edessä olisi huonokuntoinen tie ja hidastin automaattisesti vauhtiani. Tielle oli hämmästyksekseni tuotu soraa. Hämmästykseni johtui siitä, ettei Haapaniemen tie ole yksi niistä teistä, joita korjataan usein.

Kuitenkin soraa nyt oli tiellä ja sitä oli paljon. Vaaralliseksi ajamisen teki se, että vaikka kuinka hiljaa ajoi ja mihin tahansa rattia käänsi, auto tuntui itse tietävän parhaiten minne mennään. Renkaat ja sora eivät tulleet toimeen lainkaan.

Asiani pointti varmaankin selviää kun sanon, että ennen asvaltin loppumista olisi ollut hyödyllistä laittaa kyltti: "Varo tietä. Uutta soraa". Tunnustan: tuttu tie, oma ajotapa. Mutta tiedän, että kaikille tie ei ole tuttu ja moni leikkii rallikuskia kyseisellä tiellä. Ei kannata kuunnella Rauli Badding Somerjokea, joka laulaa: "Hän on sorateiden virtuoosi ja lentää matalaan, jalka tuuppaa kiinni kaasuun". Ei todellakaan. Vaan kannattaa laulaa mielessään Baddingia uuteen uskoon: "Hän on sorateiden virtuoosi ja ajaa ojaan vaan…". Siis, hyvät ystävät, jos satutte eksymään Haapaniemen tielle, varokaa.