Mieltä nakertava jatko-osa kummalliselle Niittaajasuoja-jutulle, joka julkaistiin Sopulissa 10.7.1999.

Reilu vuosi sitten toimistovirkailija H. Ykä Missi syyllistyi vakavaan lainrikkomukseen. Hän rikkoi niittaajasuojan ja menetti niittaajansa reiluksi vuodeksi. Niittaajan viimeinen vankilapäivä on tänään.

Äetsän päättäjien paiskiessa säästöjen kimpussa, on surkuhupaisana huolenaiheena Äetsän lukion rehtorin viran vakinaistaminen. Tiuhaan vaihtuneet rehtorikasvot ovat eläneet kukin valtakautensa toiset nauttineet työtoverien ja oppilaiden hyväksynnästäkin.

Sota on vihdoin ratkaistavissa. Hakuaika virkaan päättyi joulukuun alussa. Rehtorin virka halutaan vakinaistaa mahdollisimman pian, mutta vastikään pallilta pois potkittu Tapani Hulkko on sekoittanut pakkaa ilmoittamalla itsensä uudelleen rehtoripeliin. Tunnelma on yhtä raastava kuin venäläisessä ruletissa. Kuka selviää pelistä kunnialla? Toistaiseksi rehtorin virkaa pyörittää lehtori Helena Koskela.

Äetsän kunnan säästötoimenpiteet kuohuttavat äetsäläisten tunteita. Omahyväisten ihmisten kylässä mielipiteet jaetaan edelleen kahteen kastiin: kiikkalaisten mielipiteisiin ja keikyäläisten sepitteisiin. Pesäeroa ei sen kummemmin tarvitse kommentoida, sillä oman kastin persnahka on jälleen etusijalla. Nyt moititaan säästöpäätöksiä ja -ehdotuksia, vaikka juuri niiden avulla Äetsää yritetään työntää ylöspäin velkasuosta.

Ensin hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan. Nyt Yhdysvalloilla on sellainen vauhti päällä, että kohta ollaan kolmannen maailmansodan partaalla.

No ei nyt aivan, mutta kovin vauhdikkaasti USA:n presidentti George Bush ja amerikkalaiset etenevät kostoisku-uhittelussaan. Pääepäillyksi on nimetty Osama bin Laden, mutta toisten lähteiden mukaan hän ei olisikaan vastuussa terrori-iskuista. Totta on nyt se, että USA on ilmoittanut olevansa sodassa ja Afganistan uhkaa kostaa naapurimailleen, jos ne auttavat Yhdysvaltoja.

Äetsän kunnan talous on kuralla. Lainehdimme päättäväisesti kohti kunnan hiljaiseloa ja pian anomme vieruskaupungin johdolta apua tai kenties Äetsän liittämistä osaksi kaupunkia. Kuntalaiset seuraavat hölmistyneenä tapahtumia.

Äetsän kunnan päättäjien olisi jo aika ryhdistäytyä. Järkeviä säästöjä täytyy tehdä, sillä asukkaiden muuttoliikenne Äetsästä kaupunkeihin jatkuu tasaisena. Tulot vähenevät. Kesän ajaksi siirrettyjen säästötoimenpiteiden päättäminen jatkunee syksyllä tutulla kylläpäs-eipäs tyylillä. Päätöksissä esiin ponnistava Kiikka-Keikyä -eripura alkaa ulkopuolisesta näyttää lapselliselta aikuisten miesten ja naisten valtataistolta.

Sopuli-lehden kaikkien aikojen kuudennessa AsiaRasiassa ennustin, että Internet-levykaupat kaatavat musiikkikerhojen valta-aseman. Lehdessä 5.9.1998 kerroin, että minusta ei tule ikinä Windows 98:n käyttäjää. Olin väärässä. Käytössäni on Windows 98 ja musiikkikerhot porskuttavat komeasti vieläkin. Sen sijaan levykaupat kuihtuvat tai yhdistyvät jättimäisiksi tavarataloiksi.

Mastosalon kunta nimenä on täysin kirjoittajan päähänpinttymä, mutta kuitenkin itse tarina perustuu löyhästi todellisuuteen. Mastosalon kunta on vilahtanut mm. Kenraalin päiväkirja -sarjassa.

“Voi lihamakkara-perunamuusilla sentään, kyllä tämä mun rilli on sitte hiano”, tokaisee Martta ja ihastelee tyytyväisenä grillin logoa: “Mastosalon Rilli”.

Jatko-osat ovat Amerikassa tv-tuotantoyhtiöiden suosiossa. Poliisiopisto-elokuvan jatko-osat osoittavat, että ohjaaja on tehnyt elokuvia vain omaksi huvikseen. Tästä huolimatta sukellamme jälleen unimaailman syövereihin – sama päähenkilö, eri uni.

On hyinen pakkasaamu. Hytisen kirjaston ulkopuolella. “Ei oo auki viälä”, tokaisee ohikulkeva naisvanhus. “Tiedän sen kyllä. Kiitos kuitenkin tiedosta!” vastaan imelästi tekopirteällä hymyllä. “Kyllähän minä sen tiedän, kun olen tässä kirjastossa töissä”, mutisen itsekseni purren hampaita yhteen. “Huomenta, huomenta. Et kai ole täällä kauan odotellut?” kysyy kirjaston vs. johtaja ja avaa vihdoinkin kirjaston oven. “En, en. Justiinsa tulin”, vastaan, vaikka olen kalissut oven takana reilut puolentuntia.

Kauneimmat joululaulut keräsi Kiikan kirkon väkeä täyteen. Joka vuosi ihmiset ovat yhtä halukkaita tulemaan laulamaan ja kuuntelemaan vanhoja ja uusia joululauluja. Tänä vuonna ajattelin mennä ajoissa paikalle, sillä muistan erään vuoden, jolloin ihmiset joutuivat seisomaan koska istumapaikat loppuivat.

Pienissä erikoisliikkeissä on yleensä mukava asioida. Tyypillisesti palvelu on hyvin henkilökohtaista ja ystävällistä. Pikkupuotien myyjät jopa lähtevät etsimään asiakkaan kanssa tavaraa hyllyjen sokkeloista. Ja henkilökunnan jopa tavoittaa. Tositteen saaminen voikin olla hankalampaa.

Kun pieni, alle kouluikäinen, tulee luokse ja sanoo, ettei ole kiva mennä kerhoon, kun ne muut kiusaa, on hieman tyhmä olo. Pysähtyy oikein miettimään ja asia oikein sattuu, kun näkee toisen olevan tosissaan. Toisaalta käy sääliksi, eikä tiedä mitä sanoa, mutta toisaalta haluaisi jotenkin auttaa. Sitä tulee niin helposti ajateltua, että niin pienet eivät tiedä kiusaamisesta mitään. Ovat joka toinen päivä kaveria ja joka toinen päivä vihamiehiä. Toisaalta, miksen uskoisi pientä? Onko minulla itse asiassa jotain syytä olla uskomatta?

Olin menossa keskiviikkona käymään Kiikan Haapaniemessä ja ajelin tavalliseen tapaan katsellen maisemia.

Kun tulin kohtaan, jossa tiesin asvaltin päättyvän ja hiekkatien alkavan, en tiennytkään mikä minua odotti. Onneksi tiesin, että edessä olisi huonokuntoinen tie ja hidastin automaattisesti vauhtiani. Tielle oli hämmästyksekseni tuotu soraa. Hämmästykseni johtui siitä, ettei Haapaniemen tie ole yksi niistä teistä, joita korjataan usein.

Sadeilmoista eivät kärsi ainoastaan kesälomalaiset, vaan myös kaikki kasvit ja etenkin marjat, joista ensimmäisenä mieleeni tulevat mansikat.

Ajattelin viime lauantaina käydä torilta ostamassa mansikoita pakastamista varten, mutta ostinkin vain rasiallisen. Sanoin myyjälle maksaessani, että tulen myöhemmin ostamaan enemmän. Myyjä kuitenkin vastasi, ettei kannata jättää mansikan ostamista liian myöhäiseen, sillä vesisade vie marjat mennessään. Mansikoista tulee vetisiä, eivätkä ne säily.

Kipu, kolotus, flunssa, mahatauti ja yleinen tauti. Silkkaa nykypäivää. Missään et voi välttyä vaaralta saada liikkeellä oleva tauti. Oli se sitten kuinka vähäinen tahansa. Ja vaikkei tauti edes tartu, niin riittää kun kuulee, että sitä on liikkeellä ja jo on paha olo. “Mahtaakohan mulla olla nyt se tauti, joka täällä pyörii?” kysyy joku ja vastaukseksi voi heittää, että “varmasti. Mut jollei se ole juuri kyseinen tauti, niin voihan se olla joku muu liikkeellä oleva, tai sitten juuri sinä voit aloittaa aivan uuden taudin tartuttamisen”.

Lukiessani lehdestä uusien ylioppilaiden nimiä, muistelin samalla, miten viime vuonna olin itse samassa tilanteessa. Nimeni luki lehdessä ja olin onnellinen. Jälleen oli yksi etappi suoritettu ja uudet haasteet näkyivät jo horisontissa.

Mikä ihme on PoKéMoN- villitys nyt on menossa? Aivan sama minne päänsä kääntää, kun aina on silmissä lapsi, jonka kädessä on pienoinen nippu kortteja tai kansio kainalossa. Lapset huutelevat toisilleen: “Hei onk’s sulla vaihtaa jotain hienoo Pokémon korttia?” Toisilla on muutama hassu kortti, mutta toiset ovat saaneet jo kokoon lähes 150. Samanlainen haloo kuin taannoin nousi jääkiekkokorteista.

Mitä on salibandy? Kaksi joukkuetta pelaa vastakkain ja kentällä on kerrallaan viisi pelaajaa. Kaksi puolustajaa ja kolme hyökkääjää. Eikä pidä tietystikään unohtaa joukkueen kuudetta kenttäpelaajaa eli maalivahtia. Jokaisella pelaajalla, paitsi maalivahdilla, on maila. Mailoilla yritetään saada pieni valkoinen ja reikäinen pallo vastustajan maaliin.

Olen aina ihmetellyt, että mikä viehätys on lähteä viikonloppuna ryyppäämään. Koulussa (yläasteella ja lukiossa) puhutaan aina alkuviikosta kuinka viikonloppu meni. Mitään ei muisteta tapahtuneesta, mutta ihanaa oli. Sitten kun koittaa armas keskiviikko niin aletaan suunnittelemaan tulevaa viikonloppua. Kuinka paljon juodaan ja minne mennään. Samaan aikaan valitetaan rahan puutetta. Kun ei ole rahaa maksaa jotain maksuja. Kuitenkin varallisuus antaa myöden kun puhutaan kaljan, siiderin tai väkevämpien viinojen ostosta.

Työvoimatoimistossa käyntiä varten tarvitsee varata paljon aikaa. Kun saa asiansa selitettyä vastaanottovirkailijalle, niin että hänkin sen ymmärtää, täytyy ottaa vuoronumero ja mennä odottelemaan vuoroaan. Katsottuaan kelloaan huomaakin tulleensa juuri pahimpaan aikaan. Asiakkaita on paljon ja suurin osa työntekijöistä on ruokatunnilla.

Ihmisen elämänkaari on verrattain lyhyt. Siitä huolimatta tavallinen Suomen kansalainen luovuttaa elinaikanansa tietoisesti tai tietämättään tietoja itsestään mitä omituisimmilla kyselyillä, mitä erikoisemmille yrityksille. Tieto on valtaa, mutta missä kulkee yksityisyyden raja?

Kokeilin ensimmäistä kertaa Postin ja yrityksien tarjoamaa kätevää tilatun tuotteen kotiinkuljetusta. Kaikki ei sujunut aivan odotusten mukaan.

Tilaamani tuote saapui sovitusti kahden päivän toimitusajalla. Maanantaina puoli kahdeksan maissa soi puhelin. “Täällä olis tämmönen televisio Mika Hyssille. Tuomme sen puoli yhdeksältä.” No, ensinnäkin paketissa oli tietokoneen näyttö – joka on aika kaukana televisiosta. Ja paketti saapui kotiovelle vain tunnin myöhässä sovitusta ajankohdasta.

Se oli tiistainen iltapäivä. Kello taisi olla puoli neljän seutuun. Niin, ja minä olen toimistovirkailija H. Ykä Missi. Hymis kavereiden kesken. Jeps. Niin. Tuota. Joo. Aivan. Eli sanellessani äksyilevälle tietokoneelle edellispäivän Tyrkkyä – kun ei muutakaan mukavampaa tekemistä löytynyt – yksi hento rouvahenkilö toi muutaman uuden lehden. Hänen kuvottavuutensa jälkeen sisään astui Martti Melomies, joka niinikään kasasi viime vuoden Aluevitsit samaan pinkkaan. Seuraavaksi saapui K-Kaupan täti, H. Aamu, Ulla Uistin…

Päivittäistä elämäämme helpottamaan on keksitty auto, tietokone ja kodinkoneet. Nykyään ei tarvitse kävellä töihin, käydä pankissa eikä liioin vaivata taikinaa käsivoimin. Liikunnasta on tullut ilmiö, jota vältellään ja vihataan. Onhan hyvin inhottavaa juosta kesäkuumalla, turhauttavan hien katkun ärsyttäessä silmiä ja hengitysteitä.

Kevät hönkii jo talven niskaan. Johan tätä kylmyyttä on kestetty. Mieleen pulpahtaa viime kevään ja kesän tapahtumat. Messut, markkinat ja muut tempaukset kutkuttavat. On aika herätä horroksesta ja suunnitella kesän tapahtumakalenteri. Muistan jäätelökesän…

Runebergin päivän kunniaksi koiran ulkoiluttajat juhlivat oikein kunnolla. Aivan jalkakäytävien reunoilla tai ojan penkoilla näkyi inhottavia torttuja. Joistakin kasoista voisi käyttää pikemminkin nimitystä lörtsy tai käsin vaivattu taikina. Valitettavasti hilpeä torttuvaljakko koristaa Äetsän kunnan ah muuten niin komeaa maisemaa.