Tänä vuonna en ole joululle montaa ajatusta etukäteen suonut. Kyntteliköt laitoin ikkunoihin ensimmäisenä adventtina. Lukuun ottamatta sitä metallista, joka ympärivuotisesti valaisee kirjahyllystä televisionkatseluhetkiä. Joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina kaivoin kaapista myös puiset joulutontut ja pari pöytäkuusta. Itsenäisyyspäivän tienoilla virittelin pienet sähkölamput tuikkimaan pihapuuhun.

Koristeet ovat kulisseja. Huomasin laittaneeni ne tutuille paikoilleen ikään kuin velvollisuudentunnosta. Joulua tai sen olemusta en sen ihmeemmin ajatellut. Jossain sisimmässäni ehkä toivoin, että puurokauhaa heiluttava puutonttu jakaisi kattilastaan hitusen joulutunnelmaa minullekin.

Vuosi on kulunut nopeasti ja kova kiire on vielä luvassa ennen aattoa. Joulumieli onneksi löytyi yllättäen joulukuun toisella viikolla. Vielä kun saisi sen pysymään.

Koko toimituksemme puolesta toivotan sinulle, hyvä lukija, Rauhallista Joulua.

Teksti on poimittu paperipainatteisen Sopulin tilaajille neljä kertaa vuodessa jaettavan Selite-liitteen jouluisesta numerosta.