Tänne Fisurannan pohjoispuolelle minä tuota läksin siinä 50-luvun taitteessa. Ei tuo kaupunkielämä oikein luonannut. Oltiin niin hienostunutta että.
Kerrankin, kun olin palaamassa jokapäiväiseltä kalaretkeltäni – ei tosin kala sillä viikolla syönyt juuri ollenkaan – mutta sinä perjantaina onnisti. No, tallustelin kotia kohti ja pari ihanaa hameväen edustajaa tuli vastaan. Toinen oli unelmieni Teresa, toinen oli Ruisjärven Jaakon nuorempi flikka. Suu virneessä ohitin tytöt ja käännyin tietty ihastelemaan muotoja. Siinä samassa hauki läimäytti Teresaa siinä määrin kovaa persiille, että oikein tyttö kirkaisi.
Arvata saattaa, että sinä päivänä ei istuminen oikein innostanut. Pahansisuiset flikat kun antoivat oikein isän kädestä. Silloin tiesin, että Teresa oli minuun pihkassa.
