Fisurannan kylän kalapaikkoja pelättiin – ja syystä. Pahamaineinen Ryjivuoren Rape vartioi fisupaikkoja kuin omia lapsiaan ja etenkin talvella, sillä hänen mielestään pintaan muodostuneeseen jäämassaan ei saa koskea. Rape näki jääpeitteen alla olevan lilluvan veden turkiksena. Tietty ei ketään halua, että kallis turkki revittäisiin riekaleiksi.

Talvet olivat jäillä hiljaista. Kukaan ei sinne uskaltanut. Paitsi Rape. Rape puheli vedelle ja halasikin sitä.

Oli kaunis talvipäivä. Mieleni teki tuoretta kalaa, mutta piruvie sen Rapen kanssa. Mahani murisi. Hetken päästä tein päätöksen. Nyt tarvittaisiin ihanan Teresan apua.

"Olis vähä asiaa Teresalle. Meinaan semmosta yksityisluontoista." Teresa asteli paikalle. "Mitä asivvaa, ryppyinen kalannaurattaja?" Teresa kiljui. "Eikäkö nythän mä hokasin, että tuo Ryjivuoren Rape sanoi mulle, että se inhoaa sua." Teresa raivasi minut tieltään, meni järvelle ja taas luuvitonen heilui. Äkkipikainen Teresa karkotti Rapen ikiajoiksi.

Silloin tiesin, että kun Teresa teki tämän minun puheeni perusteella, ymmärsin että hän oli minuun uskomattoman ja erityisen paljon pihkassa.