Tapahtui viime viikolla: Pahoitteluni Radiolinjan mainostamisesta, armeijaan joutumiseni, armeijasta vapautumiseni. Teresa meni kuulopuheiden perusteella naimisiin. Sain sairauskohtauksen, jouduin sairaalaan. Olin totaalisen murtunut ja epätoivoinen – vai olinko…

Ja nyt ratkaisu: Selvittyäni vakavasta sairauskohtauksesta – sain siis vakavan sairauden, jonka seurauksena sain kohtauksen – suuntasin oikopäätä Teresan luokse.

Pahalta näytti. Teresan äiti asetti kattausta ulos vietyyn, vihreän kellertävään pöytään. "Äääiiiitiiiii", huusin. "Miten Teresa… kaikkien näiden vuosien jälkeen… en ymmärrä… miksen … miksi… kuka… piru… kele… suuri sydän." Menetin tajuntani.

"Paavo, Paavo. Eiku kuka sä ny oot? No, oli miten oli, mutta näin on. Vastaa nyt joka tapauksessa", höpötti Teresa ja läiski minua poskille. "Fiske", sanoin. "Tä, mitä se nyt hourii", sanoi joku häävieraista. "Hei, Fiskehän sun nimi oli. Mun mieheni nimihän on Fisurannan Fiske! Olinpas paha unohdus", huudahti Teresa. "Mies… ihan aviomieskö?", ihmettelin. "Niin, niin. Äskenhän meidät naitettiin, kele."

Menetin tajuntani.