Vaatehuoneesta kävelimme keittiöön. Teresa oli lykännyt minulle mustan puvun päälle. Itse hän oli pukeutunut siniseen jakkuasuun.

Keittiöstä Teresa kaappasi mukaansa pari tuoremehulla täytettyä lasia. Matka jatkui edelleen olohuoneeseen, missä totesin rakkaan puolisoni mielikuvituksen kieppuvan täydellä teholla. “Olen Steppanii Vorrester! Mitä kuuluu Eerikki?” hän totesi ja katsoi suoraan minuun. Minä vilkaisin taakseni, koska kuvittelin jonkun seisovan siellä. Tai oikeastaan toivoin. “Noh, mites tässä. Hyvin kai pyyhkii”, vastasin hämilläni.

Keskustelimme olohuoneessa monta tuntia. Yllättäen Teresa kuitenkin määräsi minut vaihtamaan arkipukineet päälle. Itsekin hän ripusti jakkuasunsa vaatehuoneen henkariin. Kiire kuitenkin oli, sillä Kauniit ja rohkeat oli juuri alkamassa.