"Reino? Mustikkajoen Reino, pitäjän menomies?" ihmettelee päivystäjä Järvenpää. Mustikkajoki nyökkää ja samassa Elina hyppää Reinon syliin ja rutistaa. "Tätä ei kai enää tarvita", toteaa kenraali Waterberg aseesta ja ojentaa sen takaisin Järvenpäälle.

"Mitä ihmettä te täällä vankilassa teette? Reino, et kai ole sortunut huumeisiin?" toruu Elina.
"En tietenkään. Minä olen – tai olin – tämän Varusvarikon toimitusjohtaja. Ja tässä on hyvä ystäväni kenraali Waterberg. Palatessamme suorittamasta operaatiota meidät heitettiin tänne. Joku pelaa likaista peliä", informoi Mustikkajoki Elinaa.
"Kiitos analyysistä, Mustikkajoki. Hyvä neiti, voisitteko siirtyä sivuun. Meidän on mentävä", ärhentelee Waterberg.
"Te ette mene minnekään!" vastaa Elina jyrkästi. "Vartijoiden vahdinvaihto on juuri päättymässä, ettekä te pääsisi ikinä hengissä täältä. Teemme siis näin…" ohjeistaa päivystäjä Järvenpää, joka mustavalkoisesti uskoo vanhan ystävänsä sanaan.

Uusi aamu sarastaa. Vangit päästetään hetkeksi ulos ja aamupalalle. Aamupäivän ohjelmistossa on myös sellien siivous ja sankareillamme karkumatka.
"Kyllä se likka on sitten oleva", hihittää Mustikkajoki pedatessaan sänkyään.
"Ovela, Mustikkajoki, ovela", korjaa Waterberg.
"Aivan niin, oleva."
Waterberg tuhahtaa epätoivoisesti.

"Vangit Mustikkajoki ja Waterberg, astukaa ulos sellistänne ja kulkekaa kohti päivystäjän pöytää", komentaa Elina Järvenpää haukotellen. Pari miesvartijaa nojaa päivystäjän pöytään.
"Sääli, että oot jo varattu. Oltaisiin voitu… junou", vikittelee toinen vartijoista Järvenpäätä.
"Tuki suusi ja pidä vahtia sillä aikaa, kun vien nämä aikamiespojat pois täältä. Ovat saaneet siirron", vastaa Elina.

"Meiltähän tämä käy", toteaa Waterberg.