Maanantai. Viikon ensimmäinen päivä. Työpäivä. Nelikymppinen Sirpa Nieminen hapuilee kädellään metallimusiikkia syöksevän kelloradion napille. "Ole nyt hitossa hiljaa", ärjyy Sirpa ja hakkaa kädellään radiota. Musiikki vaimenee. Sirpa kieppuu muutaman kerran sängyssä, venyttelee laiskasti ja nousee ylös. Tyhjien kaljatölkkien, pikaruokalaatikoiden ja villakoirien täyttämästä olohuone-makuuhuonekompleksista Sirpa raahautuu kahvikupposelle. Mustana, tietenkin.
Nieminen sonnustautuu sinisiin haalareihin. Päätä jomottaa viikonlopun iloittelun jälkeen sen verran muhkeasti, että rouva päättää heittää tummat aurinkolasit päähän. Meikkaamista Sirpa ei edes harkitse – tosin tällä kertaa pitkä ruskea tukka saa liehua vapaana. On nimittäin ruohonleikkuun aika. Silloin on turha itseään tällätä.
Nieminen hyppää ajettavan ruohonleikkurin päälle. Pihakuja 7:n tuttu kasvo Sirpa Nieminen huoltaa tälläkin viikolla lähiön asiat kuntoon. Hän on talonmies. Aivan tavallinen talonmies. Aivan tavallinen Nieminen.
