Mies puutarhassa

Peura

Erikoinen kesä

Tämä suvi on ollut poikkeuksellisen upea. Helteistä on saatu nauttia viikkokaupalla. Puutarhoissa ja pelloilla paisteiset päivät näkyvät toisaalta kuivuutena, mutta toisaalta myös aikaisena satona. Eipä ole joka vuosi näin aikaisin nostettu sipuleita tai valkosipuleita. Heinäkuussa kypsyneet vadelmat, mustikat ja viinimarjatkin olivat viikon tai pari edellä tavanomaisesta aikataulusta. Nyt on aika säilöä kesä talteen ja nauttia suven viimeisestä kuukaudesta. Tämän viikon myötä Mies puutarhassa -palsta katoaa pöytälaatikkoon.

Peura

Vadelmaunelma

Vadelmien satokausi käynnistyi viime viikon loppupuolella koko maassa. Hakkuuaukeiden punaisen kuningattaren kunniaksi puutarhasetä muistaa lukijoita herkullisella ohjeella. Vadelmaunelma 2 valkuaista 1 dl tomusokeria 1 dl kuohukermaa 2 tl vanilliinisokeria 4-5 dl vadelmia Koristeeksi: Tomusokeria 1. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon sokeri vähitellen koko ajan vatkaten. 2. Vatkaa kerma vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja mausta vanilliinisokerilla. 3. Laita annoskulhoihin vuorotellen vadelmia ja vaahtoa. Koristele marjoilla ja sihtaa päälle runsaasti tomusokeria. (Ohje: Puutarhaliitto)

Peura

Raikkaan vesijohtoveden kunta

"Ei täällä ole mitään. Miksi tänne kukaan muuttaisi?" on vakiolausahdus, jonka kuulee lähes poikkeuksetta Äetsän vetovoimasta puhuttaessa. Omaa kotiseutua ei oikein osaa katsoa sillä silmällä. Äetsässä on runsaasti monia hyviä pieniä asioita, jotka kannattaisi napata kunnan markkinointiin mukaan. Edulliset tontit ja kivat kyläkoulut ovat jo tuttu juttu. Mutta onhan meillä paljon muutakin, kuten esimerkiksi erinomainen vesijohtovesi, joki keskellä kunnan keskustaa ja monta kaunista järveä. Ja kuinka paljon niitä hyviä pikku juttuja löytyykään, kun hetken ajattelee.

Peura

Kauhukuvana nalkuttava muija

Mies puutarhassa -kirjoitussarja sai alkunsa paperi-Sopulin sivuilla neljä vuotta sitten. Siitä lähtien olen joka kesä kirjoitellut kolumneja puutarhasetänä. Sarjan punainen lanka on jalostunut vuosien varrella. Parina ensimmäisenä kesänä harrastin ihan oikeasti viljelyä ja koska olen epäviherpeukalo, riitti lukijoille hauskaa kerrottavaa. Viime vuonna en kaikkien onneksi varsinaisesti kylvänyt mitään, mutta kerroin ajankohtaisista asioista ne jotenkin puutarhaan rinnastaen. Ja miksi kerroin tuon kaiken sinulle? Siksi, että olen istunut hyvin kauan tietokoneen edessä ja pohtinut, mitä kirjoittaisin maanantaina ilmestyvälle Mies puutarhassa -palstalle. Ideoita ei oikein syntynyt, joten aloin tutkia arkistoja. "Siemenet ovat olleet maassa pian neljä viikkoa. Itämisajaksi luvattiin pari viikkoa, mutta taimet nousivat maasta jo pari päivää kylvön jälkeen. Sitten koko homma onkin ollut seis". Noin lohdullisesti alkoi viljelykesäni vuonna 1998. "Tällä hetkellä kauhukuvani on nalkuttava muija istutusten laidalla kertomassa miten päin puukeppi kuuluu työntää maahan ja miten narut on asetettava kulkemaan lopullisessa asetelmassa", kirjoitin hieman myöhemmin samana suvena. Silloin rehuillani oli mittaa jo niin paljon, että ne olisivat tarvinneet tukemista. "Sunnuntaina hakkasin puunoksista oikein kunnon huterat tukikepit ruiskaunokeille ja virittelin narut väliin", kerroin parin viikon kuluttua. "Uusi nousu on siemenissä", tiesin 8. elokuuta. Sellainen oli puutarhasedän ensimmäinen kesä.

Peura

Vettä lisää

Puutarhamiehen kesä on alkanut kuivissa merkeissä. Ja erityisesti tuttavapariskunnan kasvien, joita allekirjoittanut on lupautunut viikon ajan vahtimaan. Pari päivää rehuja hoidettuani olin totaalisesti unohtanut, että rehut ihan oikeasti ovat vastuullani. Tunnetustihan kasvit eivät kasva, jos niitä ei kastele. Vai miltä sinusta tuntuisi, jos et joisi muutamaan päivään? Eilen olinkin hyvin tyytyväinen kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä, että ulkona satoi vettä. Siispä ulkorehujen elämä oli pelastettu. Toisekseen sisäkasvien tilanne koheni huomattavasti, kun mainitsin kuivuudesta henkilölle, joka tiesi mitä pitäisi tehdä. Olinpas minä taas ahkera.

Scroll to top