Hirvilahdella vietettiin aurinkoista kesäpäivää. Ole heinäkuun alku. Taivas oli pilvetön. Porotti täydeltä terältä. Kauppias Reijo Kuoppala seisoi liikkeensä edessä. Sihteeri Sylvi Kuuskajaste vietti siestaa kunnantalon portailla. Ihmiset hymyilivät. Torilla seisovan jäätelökioskin edessä oli jonoa.
Kunnanjohtaja Keijo Niemi nojaili virastotalon yläaulan kaiteeseen. "Oot voimani mun ja tahtoni mun sä tahdot täyttää", Hirvilahden ykkösmies lauloi. "Heh. Keksinpä hyvät sanat", Niemi myhäili itsekseen ja jatkoi tutun iskelmän vääntelyä mielessään. Yllättäen hän höristi korviaan. Kuului kova kopina. Keijo Niemen katse vaelsi portaita pitkin alakertaan. Käytävän ohitse vilahti Kopina-Kaijana tunnettu nuorisotoimensihteeri Kaija Hyvänen. Liikanimi johtui korkokenkien klipsutuksesta. Kaija oli tunnettu piikkikantaisistaan, jotka nähtiin tyylilleen uskollisen tädin koivissa niin nuorisotoimen kesäretkillä kuin puutarhatöissäkin. "Kui toi jaksaa aina pingottaa?" Keijo Niemi mietti itsekseen.
Kunnanjohtaja havahtui ajatuksistaan, kun yllättäen pimeni. Niemi hilautui ikkunan ääreen ja raotti säleverhoa. Aurinko oli peittynyt pilvien taakse. "Taitaa tulla ukkonen. Kyllähän tässä jo hellettä olikin", kunnanjohtaja pohti. Yllättäen Niemen ohi singahti hahmo, joka jatkoi matkaansa edelleen hänen työhuoneeseensa ja suoraan pöydän alle. Kunnanjohtaja säntäsi tulokkaan perään. "Mitä himpskattia? Hei, kuka olette ja mihin luulette menevänne?" Niemi huuteli juostessaan. "Ai jaa, sinä se olitkin", kunnanjohtaja huokasi helpotuksesta. Pöydän alle syöksynyt vieras paljastui rumpuopiston rehtori Jokiseksi, joka pelkäsi ukkosta yli kaiken. "Moi!" huikkasi musiikkimies pöydän alta.
Niemi ehti vaivoin vastata tervehdykseen, kun sähköt katkesivat. Lähes samalla hetkellä kunnantalon ovi rämähti auki. Uksenaukossa seisoi joukko tunnistamattomia olentoja. "Päivää. Tulimme noutamaan kunnanjohtaja Niemen mukaamme vierailulle. Me ollaan sun faneja. Olemme muumioita", sanoi yksi etummaisista. "Juu. Ei mitään. Mennäänkö kahvilan kautta, minä voin tarjota", Keijo Niemi vastasi ja oikoi samalla vinoon lipsahtanutta kravattiaan. "No ette saa tarjota. Ei me sulta mitään haluta. Tyylitön tonttu. Kravattikin vinossa", alkutervehdyksen esittänyt muumio vastasi. "Moro ja katsellaan", vieras jatkoi.
Kuului humaus. Muumiot katosivat. Myrsky jatkui vielä muutamia tunteja, mutta myöhemmin illalla sää selkeni.
