Tiistai 11.2.2025 Sää | Toimitus| Mainostajalle | Juttuvinkki | Palaute | Tilaa uutiskirje

Pieni kylä

Nosto, yleinen

Hurjasen grande finale

Hirvilahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anneli Hurjanen oli huonossa hapessa. Kukkaniityn Sanomissa riepoteltu erokohu oli syönyt naisen haamuksi entisestä. Kylilläkin jo puhuttiin, että Annelin "iso pyörä heittää", "pähkinä käy lämpimänä" ja "mopo keulii". Erään helmikuisen illan heikkona hetkenä Anneli Hurjanen sai päähänsä antaa kunnanjohtaja Keijo Niemelle kenkää. "Kun Keijosta on päästy, julistan Hirvilahden Annelin autonomiseksi tasavallaksi", Hurjanen hykerteli itsekseen. Anneli Hurjanen veti pompan päälleen ja piikkisaapikkaat jalkaan. Eteisestä hän kaappasi kainaloonsa herra Hurjasen monon ja lähti jolkottamaan kohti kunnanvirastoa. Perille päästyään Hurjanen puuskutti portaat ylös ja rämähti kunnanjohtaja Keijo Niemen huoneeseen. "Siinä on sinulle Keijo kenkää!" Anneli Hurjanen melttosi ja iski monon pöytään. Keijo Niemi käännähti tuolillaan puolikierroksen ja klikkasi pasianssin sammuksiin. "Jaahas, Anneli, taidat olla vähän väsynyt. Mitä jos palaisit sitten, kun sinulla on parempia juttuja?" Niemi tokaisi. Sarja päättyy toistaiseksi. Pieni kylä vetää henkeä ja palaa Sopuli.netiin, kun on parempia juttuja.

Nosto, yleinen

Bloggaava Hurjanen

Hirvilahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anneli Hurjanen kirjoittaa Kukkaniityn Sanomien yleisönosaston lisäksi ahkerasti myös nettipäiväkirjaansa. Merkintä helmikuun alkupuolelta paljastaa: Rakas nettipäiväkirja, kiitos, että jaksat päivästä toiseen kuunnella murheitani. Sekä kunnallisia että ei-kunnallisia. Kävimme tänään mieheni herra Hurjasen kanssa Kukkaniityssä asioilla. Kaupungissa vastaan käveli valtuutettu Nieminen vaimoineen ja uppouduimme hetkeksi muistelemaan valtuuston joulukahveja. Ah, ne minä muistan täydellisesti! Kunnanjohtaja Keijo Niemi oli pinkissä puvuntakissaan niin hurmaava, vaikken yleensä hänestä hurmaannu. Minun oli ihan pakko huohottaa hänen perässään koko ilta. Jostain kumman syystä mieheni aloitti kotiin päästyämme kahden päivän mykkäkoulun. Mutta parempi olikin, että oli hiljaa. Valtuutettu Niemisellä ja vaimolla oli myös mukavia muistikuvia kekkereistä. Pari päivää myöhemmin Kukkaniityn Sanomat otsikoi: "Anneli ja herra Hurjanen: Riita". Ja seuraavassa numerossa: "Hurjasten riidan syyt". Ja sitä seuraavassa numerossa: "Nyt puhuu Anneli: Tekisin toisin, jos voisin!". Ja sitä seuraavassa: "Herra Hurjasen salattu elämä". Ja sitä seuraavassa: "Hurjaset: Riidat on tehty sovittaviksi".

Nosto, yleinen

Peruutuspeilillä tulevaisuuteen

Hirvilahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anneli Hurjanen on ahkera yleisönosastokirjoittaja. Viime viikon perjantaina Kukkaniityn Sanomien Lukija puhuu -palstalta saatiin lukea seuraavaa: "Ei on enemmän Olen huolestuneena seurannut Hirvilahden kunnanjohtaja Keijo Niemen johtamaa koalitiota, joka yrittää vaivihkaa soluttaa Hirvilahden osaksi Kukkaniityn kaupunkia. Se peli ei vetele - ei, ei, ei. Ainoa hyvä hyvä asia Kukkaniityssä on Taantumuksellisten valtuustoryhmä - ja siinäkin hyvää on vain ei. Kyllä jämpti on niin, että kaikki on parempi tehdä itse. Niemen ja kumppanien koalition ensimmäinen isku oli niin sanottu Sepeli-hanke, eli 'Sepeliä Pentele Liukkauden torjuntaan'. Onneksi rohkeasti syömällä valtuuston kokouksen esityslistan estin Hirvilahden sitoutumisen tuohon yhteiseen traktorihankkeeseen. Nyt toiminnastani on jostain syystä valitettu, mutta en ymmärrä miksi. En, en, en. Parempi olisi, jos Hirvilahti voisi itsenäistyä ja minä - Anneli Hurjanen - kohoaisin sen hallitsijaksi. Silloin voitaisiin olla täällä omassa rauhassamme ja keskittyä siihen minkä parhaiten osaamme, eli kaiken ikiaikaisen konservoimiseen. Kyllä minun mielestäni peruutuspeilissä on tulevaisuus. Jos joku vielä puhuu minulle seutuyhteistyöstä, on vastaus ei. Ja perusteluni on ytimekäs ei. Kun ei, niin ei. Ja ei, ei, ei. Anneli Hurjanen Hirvilahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja"

Nosto, yleinen

"Ympäri tyhjäkäydään" ja muita yhteislistan teesejä

"Huh, huh", huokaisi Kukkaniityn kaupunginjohtaja Reija Kulkkonen ja suoristi hameensa helmaa. Peilistä katsoivat hikiset kasvot. Kulkkonen tempaisi veskastaan nenäliinan ja pyyhki otsansa kuivaksi. Kaupunginjohtaja Kulkkonen odotti vieraita yritysmaailmasta. Kyläilemään oli tulossa Kukkaniityn kauppa Oy:n pääjohtaja Raimo Niilakka-Korpinen. Vierailun taustalla oli Kukkaniityn kauppa Oy:n melkein torpedoitu kauppahanke. Niilakka-Korpisen firma halusi laajentaa liiketoimintaansa ja rakentaa kaupunkiin ketjun kolmannen puodin. Siinä sivussa Kukkaniittyyn ilmestyisi muutama uusi työpaikka, kasa veroeuroja ja kaupunkikuva kohentuisi. Kukkaniityn kauppa Oy:n lupapaperit uudelle puodille olivat olleet vetämässä jo vuodesta miekka ja kivi. Kukkaniityn taantumuksellisten yhteislistan valtuustoryhmä kuitenkin oli päättänyt, ettei kaupunkiin ole suotavaa enää luoda uutta liiketoimintaa. Ihan vain periaatteesta. Taantumuksellisilla oli muutama ohjenuora, jotka tulivat kukkaniittyläisille tutuiksi jo edellisissä kunnallisvaaleissa. Yhteislistan vaalilauseet olivat olivat: "taantumus on kehityksen synonyymi", "kateus on kaiken hyvän alku ja juuri", "ympäri tyhjäkäydään", "jos en minä, niin ei muutkaan". Ryhmäkokousten aluksi taantumukselliset tiettävästi hoilasivat muutaman kerran Maija Vilkkumaan Ei-kappaleen kertosäettä: "Mä sanon viimeisen sanani ja se on ei..." Kulkkonen havahtui. "Niilakka-Korpinen tulee hetkenä minä hyvänsä. Miten selitän hänelle taantumuksellisten viimeisimmän vedon?" kaupunginjohtaja pohti itsekseen. Taantumukselliset olivat nimittäin löytäneet aiotulta kaupan tontilta jukkapalmun, minkä vuoksi kaupan rakennustöiden valmistelut jouduttiin keskeyttämään. Lienee sattumaa, mutta tiettävästi taantumuksellisten puheenjohtajan vaimon kukkapöydältä on mystisesti kadonnut jukkapalmu puoli viikkoa sitten

Nosto, yleinen

Kolme hirvilahtelaista legendaa

Miksi rumpuopiston rehtori Jokinen ajattelee lannoitetta? - Hän tähtää henkiseen kasvuun. Mikä on maailman paras flunssalääke? - Hirvilahden kunnan puutarhatyöntekijöiden hiki. Sitä vain ei ole koskaan saatavilla. Kuka on Hirvilahden merkittävin liikemies? - Opettaja Saikkonen. Hyvin monen puodin ovessa lukee open.

Nosto, yleinen

Hirvilahdesta vuosien varrelta

Pieni kylä -juttusarja syntyi paperipainatteisen Sopuli-lehden kuukausiliitteeseen vuoden 1999 keväällä. Tämän vuoden alusta Hirvilahden elämää seurataan noin vuoden tauon jälkeen verkkolehtemme sivuilla - alkuun jakson verran. Tällä kertaa muutama makupala vuosien varrelta. Kunnanjohtajan huoneessa jatkui keskustelu siitä, oliko valtuuston kokousta ollut olemassa vai ei. Hurjanen uhkasi syödä myös Sepeli-hankkeeseen liittyvät paperit, jolloin Sepeliäkään ei olisi olemassa. (4.1.2004) Kunnanjohtaja Keijo Niemi häkeltyi ja kelasi mielessään: "Vastaaja sanoo 'mä en Pirkko'. Hän ei siis ole Pirkko Mäki. Ilmeisesti soitin väärään numeroon. Sanajärjestyksestä päätellen vastaaja on ulkomaalainen. Muutoin hän olisi sanonut 'mä en ole pirkko'. Ehkä on parempi puhua englantia." Kunnanjohtaja rykäisi ja sanoi luuriin: "Ekskjuus mii. Its kommunaaldirektöör Keijo Niemi från Hirvilahti kommuun. Aim sori, that ai pfound to wrong nambör. Ai traid to riitz jumppatijumppatisekretäär Pirkko Mäki. Aim sori, that ai intörraptiid juu. Bai." Kunnanjohtaja laski luurin alas. (2.10.2002) Hetken kuluttua Hirvilahden VPK:n auto kaarsi pihamaalle. Parin päivän kuluttua Kukkaniityn Sanomat uutisoi: "Onko aatteen palo hukassa Hirvilahdella? - Kunnanjohtajakin sytytyspuuhissa". (7.8.2002) Seuraavana aamuna meijerinjohtaja Harri Majanen seisoi kunnanjohtajan huoneessa. "Sinulla oli jotain asiaa", Majanen totesi kysyvästi. "Niin, tuota... Tuossa on ovi. Minä osoitan nyt sitä sinulle", Keijo Niemi ähkäisi. "Minun vain käskettiin osoittaa sitä sinulle. Nyt saadaan säästöjä aikaan. Ei minulla

Nosto, yleinen

Environment Institute

"Hyvät kunnan ihmiset. Tervetuloa viikkopalaveriin tänne kahvihuoneeseen", kunnanjohtaja Keijo Niemi aloitti kunnanviraston henkilökunnan viikottaisen kokouksen. "Esityslista on tällä kertaa tyhjä, joten voimme keskittyä pullan syömiseen, mikäli jollakulla ei ole jotain sydämellään", hän jatkoi. "Minulla olisi yksi astia... eh... asia", totesi liikuntasihteeri Pirkko Mäki ja nyppi etusormella lautaselle pudonnutta sokerinpalasta. "Asia on nyt niin, että kylällä kiertää huhuja meidän palvelualttiudestamme. Eläkeläinen Lyyli Seivonen valaisi asiaa minulle hyvin kuuluvasti Kuoppalan kaupassa. Ympäristötoimi on tainnut töpätä", Mäki sanoi. "Jatka toki, Pirkko", kunnanjohtaja Keijo Niemi kehotti. "Niin... Kun tuolla ympäristötoimen puolella kuulemma vastataan nykyisin puhelimeen 'ei'. Siis nostetaan luuri ja sanotaan 'ei'. Ja kun asiakkaat ovat yrittäneet jatkaa puhelua, niin sieltä on vain jatkettu 'ei, ei, ei'", Mäki totesi ja sieppasi sokerinpalan suuhunsa. "Jaa, jaa, vai sellaista. Mitä tähän sanoo ympäristötoimentarkastaja Matti Roike?" kunnanjohtaja Niemi tokaisi ja loi kysyvän silmäyksen toiselle puolelle pöytää. "Öh... Me... ööh... ajattelimme vähän luoda kansainvälistä aspektia tähän työympäristöön. 'Ei' on lyhenne sanoista Environment Institute, jolla nimellä kunnan ympäristötoimi nykyisin tunnetaan. Päätin asiasta... tuota... tässä kun päätin ja ympäristötoimenlautakunta käsitellee asian joskus. Minun täytyy nyt lähteä toiseen palaveriin", ympäristötoimentarkastaja Roike vastasi punastuen ja poistui vauhdikkaasti paikalta. "Aha, selvä. Sittenhän kaikki on kunnossa. Kokous on päättynyt", kunnanjohtaja Niemi sanoi ja kopautti

Nosto, yleinen

Sepeliä kuntalaisille

Äänekäs puheensorina kaikui Hirvilahden kunnanviraston käytävillä. Kunnanjohtaja Keijo Niemi ja valtuuston puheenjohtaja Anneli Hurjanen kävivät tiukkasävyistä keskustelua kunnanjohtajan työhuoneessa. Möykkä keskeytyi, kun ovi aukesi. - "Kanslistilta terveisiä, että voisitteko puhua hieman hiljempaa. Aulassa on asiakkaita ja kinastelunne häiritsee", huikkasi oviaukosta liikuntasihteeri Pirkko Mäki. - "Kunnanjohtajalta aulaan sellaisia terveisiä, että ei voida puhua hiljempaa. Nyt on piru irti", kunnanjohtaja Niemi jyrisi. "Ja liikuntasihteeri Mäki on hyvä ja sulkee oven sieltä käytävän puolelta." Pirkko Mäki painoi oven kiinni ja poistui. Kova-ääninen keskustelu jatkui. Kunnanjohtaja Niemi ja valtuuston puheenjohtaja Hurjanen väänsivät kättä Kukkaniityn kaupungin ja Hirvilahden yhteisestä Sepeli-hankkeesta. Hankkeen tarkoituksena oli hankkia Kukkaniitylle ja Hirvilahdelle yhteinen traktori auraukseen ja hiekoitukseen, sekä yhtiöittää kone. Ajatuksena oli, että yhtiöitetty traktori tulisi halvemmaksi kuin kuntien omat koneet ja ostopalvelut. Sepeli-hanke on lyhenne sanoista "Sepeliä Pentele Liukkauden torjuntaan". Sepeli-hanke oli jo hyväksytty muitta mutinoitta Kukkaniityn kaupunginvaltuustossa. Hirvilahdella sen sijaan kunnanhallitus oli äänestänyt hankkeesta useaan otteeseen ja jopa onnistunut ujuttamaan asian kertaalleen valtuuston listalle. Valtuustokäsittely kuitenkin oli tyssännyt puheenjohtaja Anneli Hurjaseen, joka omavaltaisesti oli syönyt kokouksen esityslistan hetki kokouksen alkamisen jälkeen. Syötyään oman listansa, Hurjanen väitti muiden valtuutettujen esityslistoja keksityiksi. - "Mitä minulla ei ole, sitä ei ole olemassa. Minulla ei ole esityslistaa ja niinpä ei ole myöskään

Nosto, yleinen

Hiljaisuutta raitilla

Pienessä kylässä on hiljaista, ei liiku kukaan. Voisipa joku hieman karjaista, niin saataisiin ääntä mukaan. Kas, kunnanjohtaja Niemihän tuolla kävelee. On asento vakaa ja suunta selvä. Enpä tohdi häiritä häntä - näyttäisi että palelee, saa Niemi yksin hytistellä. Hiljaisuus jatkuu.

Nosto, yleinen

Kuoppala ja Seivonen

Reijo Kuoppalan kaupan edustalla kävi kova hyörinä. Kuntalaiset olivat liikkeellä, koska kauppias oli viikonlopun Kukkaniityn Sanomissa ilmoittanut tarjouskananmunista. Kuoppala itse myhäili tyytyväisenä lihatiskin edustalla. Ostoksille piipahtanut eläkeläinen Lyyli Seivonen pysähtyi juttelemaan. Seivonen: "On se maar kauheeta, kun aina valitetaan. Aina on kaikki huonosti." Kuoppala: "Niin on. Se on kauheeta." Seivonen: "Kunnassakin tuntuu taas olevan niin vaikeaa saada se ensi vuoden budjetti kasaan. Niin vaikeaa. Sitä se meidän naapurikin - se valtuutettu - aina valittaa. On se niin raskasta." Kuoppala: "Raskasta on. Juu." Seivonen: "Ihan turhanaikaista valittamista. Kunpa ihmiset edes joskus osaisivat olla tyytyväisiä siihen hyvään mitä elämässä on. Saarakin aina sanoo eläkeläisten vesijumpassa, että 'on kremppaa, on kremppaa'." Kuoppala: "Niin, pitäisi osata iloita. Mitä muuten Lyyli-rouvalle itselleen kuuluu?" Seivonen: "No, mitäs tässä. Oikean jalan lonkka on kipeä ja päätä särkee öisin. Ei tahdo saada nukutuksi. Ja aina välillä vetää vasemmasta jalasta suonta niin että... Ei tässä sitten ihmeempiä. Ei ne sukulaisetkaan ehdi koskaan käydä kylässä." Lyyli Seivonen heilauttaa kättään ja lähtee ostoskärryjen kanssa eteenpäin. Kuoppala: "Että hyvää kuului Lyyli-rouvallekin."

Nosto, yleinen

Kunnanjohtajan erehdys

Syysaurinko tuijotteli Hirvilahden taivaalla. Virastotalolla kunnanjohtaja Keijo Niemi valmistautui tarttumaan puhelimeen. Se oli juhlallinen hetki, sillä Niemeä hieman jännitti puhelimessa puhuminen. Jotenkin ne sanat aina tarttuivat kurkkuun. Ja silloin tällöin lipsahti sammakkokin. Mutta vahinkoja sattuu kaikille. Nyt Keijo Niemi oli normaalia helpomman puhelun edessä. Hänen piti soittaa liikuntatoimensihteeri Pirkko Mäelle ja pyytää tätä tuomaan kunnan omistamien kuntosalien kävijäraportit syyskuulta. "Tästä me selvitään", mutisi Niemi ja näppäili numeroita. Puhelin alkoi tuutata. "Mäen Pirkko", vastasi liikuntatoimensihteeri puhelimeen. Kunnanjohtaja Keijo Niemi häkeltyi ja kelasi mielessään: "Vastaaja sanoo 'mä en Pirkko'. Hän ei siis ole Pirkko Mäki. Ilmeisesti soitin väärään numeroon. Sanajärjestyksestä päätellen vastaaja on ulkomaalainen. Muutoin hän olisi sanonut 'mä en ole pirkko'. Ehkä on parempi puhua englantia." Kunnanjohtaja rykäisi ja sanoi luuriin: "Ekskjuus mii. Its kommunaaldirektöör Keijo Niemi från Hirvilahti kommuun. Aim sori, that ai pfound to wrong nambör. Ai traid to riitz jumppatijumppatisekretäär Pirkko Mäki. Aim sori, that ai intörraptiid juu. Bai." Kunnanjohtaja laski luurin alas. Toisessa päässä lankaa liikuntatoimensihteeri Pirkko Mäki istui hetken aikaa hölmistyneen näköisenä ja tuijotti puhelinta. "Että sillä tavalla. Keijolla menee aika mielenkiintoisesti", Mäki mutisi itsekseen.

Nosto, yleinen

Ei tulta ilman aatetta

Hirvilahden kunnanjohtaja Keijo Niemi vääntelehti tuolissaan. Kesä oli ehtinyt jo elokuuhun. Niemeä hiosti ikkunasta tulvivan auringonpaisteen lisäksi myös tuleva ystävyyskunnan Påddakurstedin delegaation vierailu. Påddakurstedin väki halusi tutustua matkallaan erityisesti hirvilahtelaiseen kunnallispolitiikkaan. Yllättäen Keijo Niemellä välähti. "Se on se aatteen palo, mitä meidän pitää niille esitellä. Vaihde, kutsukaa kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anneli Hurjanen heti paikalle!" Niemi kailotti keskusradion mikrofoniin. Koko kunnanvirasto raikui. Valtuuston puheenjohtaja Hurjanen puuskutti silmänräpäyksessä kunnanviraston raput ylös ja jatkoi matkaansa Niemen huoneeseen. "Anneli, siinähän sinä! Nyt tehdään niin, että otetaan siivouskomerosta ämpäri ja mennään tuohon yläaulaan", Niemi ohjeisti ja lähti kohti komeroa. Anneli kirmasi hengästyneenä perässä. Kunnanjohtaja nappasi ämpärin komerosta ja vei sen keskelle yläaulan lattiaa. "Muistathan, Anneli, että meille on tulossa se Påddakurstedin väki tutustumaan kunnallispolitiikkaamme. Minä haluan, että vieraille jää hyvin eläväinen kuva meidän päätöksenteostamme, joten päätinkin näyttää niille vähän aatteen paloa. Eli nyt kun paikalla on aate eli sinä, niin tarvitaan vain palo", Niemi jutteli ja heitti papereita ämpäriin. Ennen kuin Anneli Hurjanen ehti toppuuttelemaan, kunnanjohtaja raapaisi tulitikun ja pudotti sen paperikasan päälle. Liekit nuoleskelivat ämpärin reunoja ja palohälytin pärähti soimaan. "Perkule!" Niemi älähti. Hetken kuluttua Hirvilahden VPK:n auto kaarsi pihamaalle. Parin päivän kuluttua Kukkaniityn Sanomat uutisoi: "Onko aatteen palo hukassa Hirvilahdella? - Kunnanjohtajakin sytytyspuuhissa".

Nosto, yleinen

Kurkkua lopuilla

Hirvilahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anneli Hurjanen istui kunnanjohtaja Keijo Niemen huoneessa. Meneillään oli tärkeä palaveri. Hurjanen ja Niemi valmistelivat Hirvilahden strategiaa. Sellainen oli pakko tehdä. Ai miksi? Koska kaikilla muillakin on strategia. Sehän on jo hyvä syy. Kunnanjohtaja Niemi tuijotti tyhjää paperiarkkia. "Mitähän tähän kirjoittaisi? Ja miten?" mies mietti itsekseen. Valtuuston nokkanainen Anneli Hurjanen sen sijaan oli päässyt jo hyvään vauhtiin. Keijo Niemi kurkotti hieman kaulaansa. Annelin kynä sauhusi: "Maitoa, leipää, kinkkua, tomaatteja..." Kunnanjohtaja Niemi vetäytyi paikalleen. "Käypä tuo Annelilta kätevästi. Eikä näytä lainkaan vaikealta. Tehdään siis strategia", pohti Niemi itsekseen ja alkoi kirjoittaa. Reilun tunnin kuluttua Anneli Hurjanen oli saanut kauppalistansa valmiiksi. Strategiavalmistelut tehokas täti oli tehnyt jo kotona. Hurjanen vilkaisi kunnanjohtajaan, joka oli uppoutunut kirjoittamiseen. "Vertailtaisiinko vähän?" Hurjanen tiedusteli. "Sopii", vastasi kunnanjohtaja. "Jospa minä aloitan", totesi Hurjanen. "Hirvilahden strategia vuosille 2002-2020: Ensiarvoisen tärkeää on tukea yritystoimintaa ja blah, blah..." Hurjanen jatkoi liturgiaansa. Kunnanjohtaja valahti tulipunaiseksi. "Taitaa, Keijo, olla sinun vuorosi", tokaisi Hurjanen luettuaan strategiasuunnitelmaansa noin puoli tuntia yhteen soittoon. "Okei. Hirvilahden strategia vuosille 2002-2020: Talouspaperia, makeisia ja lopuilla kurkkua. Taisitkin tuossa kirjoittaa kauppalistaa", rykäisi Niemi.

Nosto, yleinen

Hiljentykää!

"Se oli kauhean komea mies…" kaikui Lea Lavenin ääni Hirvilahden kunnanviraston keskusradion kaiuttimista. Aamuaurinko lakaisi rakennuksen käytäviä ja avonaisten työhuoneiden ovista kantautui tietokoneiden näppäimistöjen tikitystä. Naurunremakka täytti henkilökunnan kahvilan. Kunnanviraston keskusradiota rakasti erityisesti kunnanjohtaja Keijo Niemi. Kunnanjohtaja piti keskusradiota jonkinlaisena totuudentorvena, jonka kautta oli mukava kailottaa alaisille tärkeitä viestejä. Kaiuttimista kajahtivat ilmoille myös puhelinvaihteen Sirpan puhelukuulutukset ja paikallisen Radio Humpan iskelmäntäytteinen ohjelmavirta. Kanavavalinnalla kunnanjohtaja pyrki miellyttämään Humpan päätoimittajaa Paavo Hytkylää. Keijo Niemi piti joka päivä huolen siitä, että koko kunnanviraston väki hiljentyi kello 9.10 kuuntelemaan Radio Humpan runohetken. Tänäkään aurinkoisena kevätpäivänä yhdenkään virkamiehen oli turha yrittää livistää aamun kahvitauon päätteeksi tupakkapaikalle. Hieman ennen runohetken alkua Keijo Niemi tarttui keskusradion mikrofoniin ja koputti siihen kevyesti. "Huomio, ahkerat Hirvilahden kunnanviraston työntekijät! Hyvää huomenta myös asiakkaille. Seuraavaksi hiljennymme kuuntelemaan Radio Humpan runohetkeä", Niemi ilmoitti ja napsautti radion päälle.

Nosto, yleinen

Dkm kunnanvirastolla

"Keijo, Keijo, Keijooo-oooo!" huusi liikuntatoimensihteeri Pirkko Mäki ja syöksyi kunnanjohtajan huoneeseen. Pöllämystynyt tirehtööri Keijo Niemi nosti katseensa papereista. "Mitä nyt, Pirkko?" "Meillä on ongelma. Kirjoitin juuri liikuntatoimen toimintakertomusta viime kuukaudelta ja siitä tuli niin iso, ettei se mahdu tietokoneen muistiin. Tarvitaan lisää levytilaa", liikuntasihteeri kalkatti kunnanjohtajan korvaan. "Selvä on Pirkko, minä soitan Dkm:n paikalle", Keijo Niemi tokaisi ja tarttui puhelimen luuriin. Myöhemmin päivällä kunnanviraston ala-aulaan asteli pitkä nainen. "Hei! Minä olen Dkm. Missä on kunnanjohtaja Niemi?" Dkm kysyi puhelinvaihteen hoitajalta. Samassa kunnanjohtaja Niemi ravasi ala-aulaan. "Tännepäin, Dkm! Mennään tuonne yläkertaan. Sinulle on varattu jakkara liikuntasihteeri Pirkko Mäen toimiston vaatehuoneeseen. Rakensimme teille myös sisäpuhelimen kahden kertakäyttömukin ja langan avulla", Keijo Niemi puhisi. Dkm meni istumaan liikuntasihteerin toimiston vaatehuoneeseen. Liikuntasihteeri alkoi sanella työpöytänsä äärestä maaliskuun toimintakertomusta sisäpuhelimeen. Dkm painoi tiedot kiltisti muistiinsa.

Nosto, yleinen

Kentän laidalta

Aurinkoinen kevätpäivä häikäisi Hirvilahden raitilla. Meno oli tuttuun tapaan rauhallista: eläkeläismummot taapersivat kohti Reijo Kuoppalan kauppaa ja koululaiset elämöivät Hipulan koulun pihassa. Virastotalolla sen sijaan ajateltiin ankarasti ajankohtaisia asioita. Kunnanjohtaja Keijo Niemi istui tavarantäyteisessä huoneessaan. Niemi oli virastotalon väen keskuudessa tunnettu sairaalloisesta keräilyvimmastaan. Erityisesti kunnanjohtaja rakasti itämaista tyylisuuntaa edustavia esineitä ja 70-luvun räikeitä sisustuselementtejä. Keijo Niemen huone olikin perin mielenkiintoinen paikka. Kunnanjohtajalla ei kuitenkaan ollut nyt aikaa miettiä laavalamppuja tai mattojen kuoseja. Niemen korviin nimittäin oli kantautunut huolestuttava viesti naapurikaupunkien väeltä: Kukkaniitty ja Hönttinen suunnittelivat yhteisen jääkiekkokentän rakentamista rajalleen. "Ja Hirvilahdelle ei hankkeesta ole virallisesti hiiskuttu mitään!" Niemi jyrisi itsekseen. Kunnanjohtaja oli hieman kateellinen. "Ehkä minäkin haluaisin luistelemaan uudelle kentälle." Kukkaniityn Sanomien ahkera toimitussihteeri Ilpo Ojala oli ollut ensimmäinen, joka informoi Keijo Niemeä naapurikaupunkien hankkeesta. "Mitä mieltä kunnanjohtaja on tulevasta jääkiekkokentästä?" Ojala oli supsuttanut Niemen korvaan eräänä päivänä. "Sehän on hyvä asia. Oikein hienoa. Mielenkiinnolla seuraamme hankkeen edistymistä täältä Hirvilahden vinkkelistä", totesi täysin ulapalla ollut kunnanjohtaja. Samat sanat Ilpo Ojala painoi lehteen otsikolla: "Hirvilahden Niemi seuraa tyytyväisenä kenttähanketta". Kun Keijo Niemelle viimein selvisi, mitä Ojala oli tarkoittanut, kutsui kunnanjohtaja kunnanhallituksen puheenjohtaja Jaana Juippalan kiireesti luokseen. Niemi määräsi Juippalan soittamaan välittömästi valtuuston puheenjohtaja Anneli Hurjaselle ja Kukkaniityn Sanomien Ojalalle. "Annatte sellaisen

Nosto, yleinen

Keijon kabinetti

Hirvilahden kunnanjohtaja Keijo Niemi istui työhuoneessaan ja tuijotti seinää. Miehen selän takana olevan ikkunan toisella puolella kiiruhti ihmisiä. Joku oli menossa kirjastoon, toinen taas kauppaan. Niemi ei hulinasta välittänyt, sillä hän oli hieman pettynyt. "Ne luottamushenkilöt. Aina ne pilaavat minun suunnitelmani. Pitääkin sellainen joukkio olla vaivoina", kunnanjohtaja mutisi. Niemen silmät harhailivat seinillä, kunnes pysähtyivät ilmoitustaululle ripustettuun postikorttiin. Pahvinpala oli tuonut hyvän ystävän lomaterveiset Lontoosta. Postikortissa oli kuva kuuluisasta Madame Tussaudin vahakabinetista. "Va-ha-ka-bi-net-ti", Keijo Niemi tavasi hiljaa mielessään. "Sehän se on! Miksen tätä aiemmin keksinyt!" Niemi kiljahteli yksinään niin tohkeissaan, että ääni lopputavujen kohdalla kohosi falsettiin. Hän tarttui puhelimeen ja kutsui kunnaninsinöörin luokseen. "Ja tulekin nopeasti. Aika alkoi nyt ja loppuu pian, joten kinttua toisen eteen", kunnanjohtaja mesoi luuriin. Insinööri pyrähti Niemen huoneeseen parissa minuutissa. "Tässä on kuva malliksi. Hanki vahaa ja ala muovata. Aikaa on huomisaamuun", kunnanjohtaja supisi hämmästyneen insinöörin korvaan. "Enhän minä ole mikään taiteilija", insinööri änkytti vastaan. "Opettele olemaan", vastasi kunnanjohtaja. Seuraavana aamuna Keijo Niemen huoneen neuvottelupöydän ääressä kunnanjohtajan itsensä seurana istuivat vahasta muovaillut kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anneli Hurjanen ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Taina Ruippala. "Tämä se vasta on sujuvaa neuvottelua", Niemi myhäili. "Mennään, Anneli, seuraavaan asiaan. Ja insinööri ottaa kuvan todisteeksi, jos Hurjanen ja Ruippala jostain syystä eivät muista

Nosto, yleinen

Kelakortilla pääsee

Vuosi vaihtui Hirvilahdella rakettien räiskyessä. Hieman ennen puoltayötä kunnan pääraitin ja Kukkaniityn kaupunkiin johtavan tien risteykseen pysähtyi valkoinen henkilöauto. Kulkupelin ovessa komeili Hirvilahden vaakuna. Autosta astui ulos kaksi virkapukuista henkilöä. He asettuivat pysäytysmerkin kanssa seisomaan tien varteen. Hieman etäämmällä risteyksen tapahtumia seurasivat kunnanjohtaja Keijo Niemen autosta kunnanjohtaja itse ja valtuuston puheenjohtaja Anneli Hurjanen. "Kyllä tämä oli sitten hyvä keksintö", Niemi mutisi Hurjaselle. Valtuuston puheenjohtaja nyökytteli myöntävästi. Lämmin hetki rikkui, kun auton ikkunaan koputettiin. Lasin takana seisoi Kukkaniityn Sanomien toimitussihteeri Ilpo Ojala. Kunnanjohtaja Niemi avasi ikkunan. "Mitä ihmettä tuolla tapahtuu?" Ojala kysyi ja viittilöi autoilijoita pysäyttävien virkapukuisten hahmojen suuntaan. "Siellä paisutetaan kunnan rahapussia. Valtuusto teki joulukuussa päätöksen, jonka mukaan ulkopaikkakuntalaiset maksavat Hirvilahden kunnan omistamilla teillä liikkumisesta 0,10 euroa", kunnanjohtaja Niemi vastasi. "Eikö olekin halpaa? Kymmenellä sentillä saa ajella koko päivän!" hihkui valtuuston puheenjohtaja Hurjanen vieressä. "Miten kotikunta todistetaan? Tai entä jos ei ole tarvittavaa todistusta mukana?" Ojala jatkoi tenttaamista. "Passista tai ajokortista kotikuntatietoa ei löydy, mutta Kelakortista kyllä", kunnanjohtaja vastasi. "Kuvaton Kelakortti ei tietenkään käy henkilöllisyystodistuksesta, joten kuvattoman Kelakortin lisäksi Hirvilahden teille pyrkivillä pitäisi olla mukana vaikkapa passi tai ajokortti", Niemi jatkoi. "Mikäli tarvittavia todistuksia ei kulkijalta löydy, ei Hirvilahden teille ole asiaa", säesti valtuuston puheenjohtaja Anneli Hurjanen jämäkästi.

Nosto, yleinen

Osoittamalla säästöjä

Kunnanjohtaja Keijo Niemi ja Hirvilahden muu hallinto olivat tuttuun tapaan painineet koko syksyn seuraavan vuoden talousarvion parissa. Tunnetusti pussissa ei ollut liikaa täytettä. Hirvilahden talouden alijäämän ennustettiin seuraavana vuonna kohoavan jopa 25 miljoonaan markkaan. "Huh, huh", huokaili kunnanjohtaja Niemi työhuoneessaan. Töistä ei tahtonut tulla oikein mitään. Niemi istui tuolissaan kädet pään takana ja mietiskeli kunnan ikävää taloustilannetta. "Jotain pitäisi tehdä", kunnanjohtaja pohti ääneen. Samalla hetkellä oveen koputettiin. "Sisään!" kivahti Niemi. Kunnanjohtajan huoneeseen asteli naama riemusta loistaen talousjohtaja Jaakko Tuikku. "Olen keksinyt lisää säästökohteita!" talousjohtaja huusi. "Katsos, Keijo. Meidän palkkalistoillamme on edelleen meijerinjohtaja, vaikka kunnan oma meijeri lakkautettiin jo 25 vuotta sitten. Kuitenkin johtajalle on maksettu palkkaa koko ajan. Kukaan ei ole huomannut irtisanoa häntä, joten sinä voit hankkia säästöjä osoittamalla meijerin vetäjälle ovea!" Tuikku jatkoi. "Selvä, hoidan asian", totesi kunnanjohtaja Niemi jämptisti. Seuraavana aamuna meijerinjohtaja Harri Majanen seisoi kunnanjohtajan huoneessa. "Sinulla oli jotain asiaa", Majanen totesi kysyvästi. "Niin, tuota... Tuossa on ovi. Minä osoitan nyt sitä sinulle", Keijo Niemi ähkäisi. "Minun vain käskettiin osoittaa sitä sinulle. Nyt saadaan säästöjä aikaan. Ei minulla muuta. Voit mennä takaisin töihisi", Keijo Niemi jatkoi.

Nosto, yleinen

Laskeutumisvalot

Yrittäjä Pekka Yli-Kieppi oli ollut viikon lomamatkalla Itä-Suomessa. "Mukavaa olla taas Hirvilahdella", Yli-Kieppi huokaili lähestyessään Kaakun kylää. "Mitä ihmettä?" Yli-Kieppi hihkaisi. Rapalan aukealta hieman Kaakkuun päin seisoi tien vieressä iso metallitolppa. Pekka Yli-Kieppi pysäytti auton tien viereen ja tuijotti pylvästä. "Omituista. Mikähän tämän tarkoitus on?" Yli-Kieppi pohti itsekseen ja kapusi takaisin katumaasturiinsa. Yrittäjä ajeli Kaakun läpi ja bongasi läheltä kylän keskustaa samanlaisen metallipylvään kuin Rapalan aukean tienoilta. Myös Keppulan taajaman tuntumaan oli pystytetty tolppa. Yli-Kieppi päätti selvittää tolppien alkuperän ja tarkoituksen. Niinpä hän soitti kunnanvirastolle. Puhelinvaihde suositteli, että Yli-Kieppi ottaisi yhteyttä teknisen lautakunnan puheenjohtajaan. Yrittäjä näppäili puhelinnumeron. "Lärvi-Kuuppala!" vastasi teknisen lautakunnan puheenjohtaja Jaakko Lärvi-Kuuppala puhelimeen. Pekka Yli-Kieppi esitteli itsensä ja kävi suoraan asiaan: "Mitä ihmeen tolppia seisoo ympäri kuntaa?" Lärvi-Kuuppala huokaisi syvään. "Ne ovat laskeutumisvaloja niille. Hirvilahti katsoo nyt tulevaisuuteen ja odotamme kaukaisia vieraita. Ne ovat tulossa. Kunnanjohtaja Keijo Niemi oli lukenut niistä internetistä", Lärvi-Kuuppala selosti innoissaan. "Muuten alkaa olla selvää, mutta mitä ovat ne ja mistä ne ovat tulossa?" Pekka Yli-Kieppi kysyi. "No ne ovat tietenkin muumioita ja ovat tulossa jostain avaruudesta. Tekninen lautakunta katsoi parhaaksi pystyttää laskeutumisvalot. En minä tiedä enempää. Kysy kunnanjohtajalta", Lärvi-Kuuppala vastasi hieman närkästyneenä.

Nosto, yleinen

Kolmas pyörä

Hirvilahden naapuripitäjät Kukkaniitty ja Rämpisalo olivat koko alkusyksyn lämmitelleet yhteistä projektia. Tarkoituksena oli rakentaa kahden kunnan yhteinen urheiluhalli keskelle rajaa. Hirvilahtikin oli halukas lähtemään hankkeeseen mukaan. Kunnanvirastolla painittiin suuren ongelman parissa. "Millä ihmeellä me pääsemme urheiluhallihankkeeseen mukaan?" mietti kunnanjohtaja Keijo Niemi huoneessaan. "Huh, huh", huokaisi talousjohtaja Jaakko Tuikku. Kesken herrojen pohdintahetken säntäsi kunnanjohtajan huoneeseen kunnansihteeri Hanne Reijonsalo-Ahjola. "Minulla on idea!" nainen huusi tullessaan. Reijonsalo-Ahjola supatti hetkisen kunnanjohtajan korvaan. Niemi nyökytteli. Lähtiessään kunnansihteeri ojensi kunnanjohtajalle kynän ja paperia. "Ala tuumasta toimeen!" Reijonsalo-Ahjola huikkasi lähtiessään. Talousjohtaja Tuikku lähti samalla oven avauksella. Keijo Niemi uppoutui kirjoitustyöhön. Muutamaa päivää myöhemmin Jaakko Tuikku koputti kunnanjohtajan huoneen oveen. Sisään päästyään Tuikku kysyi Niemeltä, mitä tämä oli viimeksi jäänyt niin ahkerasti kirjoittamaan. "Katsopas, Jaska, kun kunnansihteeri antoi minulle hyvän idean. Hän neuvoi jättämään ilmoituksen sanomalehden Henkilökohtaista-palstalle", kunnanjohtaja totesi. Jaakko Tuikku tunnusti, ettei oikein pysynyt perässä. "Näin me pääsemme mukaan urheiluhallihankkeeseen", kunnanjohtaja tarkensi ja läväytti Tuikun silmien eteen tuoreimman Kukkaniityn Sanoman. "Plaraa Henkilökohtaista-palsta esiin", Niemi opasti hämmästelevää talousjohtajaa. Jaakko Tuikku luki viidennen ilmoituksen ääneen: "Yksinäinen kunta tarjoutuu kuntaparille kolmanneksi pyöräksi kivan urheiluhallihankkeen merkeissä. Ystävälliset vastaukset tämän lehden konttoriin nimimerkille 'Jumppatossut'."

Nosto, yleinen

Hauska puheenjohtaja

Hirvilahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja, rouva Anneli Hurjanen on tunnetusti huumorinaisia. Tämä tunnettuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Hurjasta suoranaisesti pidettäisiin hauskana. Pikemminkin valtuuston puheenjohtaja haluaa, että hänet tiedetään hauskaksi. Ja kaikkihan kiltisti noudattavat vanhan sananlaskun ohjetta: rouvan pelko on viisauden alku. Yleensä kunnanvaltuuston kokoukset alkavat hillittömällä naurunremakalla. Anne Hurjanen on ottanut tavakseen kertoa jokaisen palaverin aluksi hemaisevan tarinan. Sen jälkeen nauretaan. "Aah, on niin mukava keventää tunnelmaa", mietti Hurjanen kokousväen nauraessa hänen tuoreimmalle sutkaukselleen. Puheenjohtaja oli esittänyt valtuutetuille arvoituksen: "Mikä on vihreä ja pyöreä?" Koska vastaushalukkuutta ei ilmennyt, antoi Hurjanen puheenvuoron valtuutettu Yrjö Keilaselle. "En tiedä. Olisiko vihreä ilmapallo?" Keilanen tunnusteli. "Väärin. Se on kateellinen tomaatti!" huusi Hurjanen ja nauroi vedet silmistä valuen. Siinä vaiheessa kunnanjohtaja Keijo Niemikin tiesi, että on aika nauraa. Niinpä hän aloitti hohottamisen liikuntatoimensihteeri Pirkko Mäen suosiollisella avustuksella. Mäki nimittäin oli kontillaan pitkän pöydän alla ja kutitti Niemeä jalkapohjista. Olipa Anneli Hurjanen saanut lempinimiäkin naurattajankykyjensä tunnustukseksi. Valtuuston puheenjohtaja tunnettiin muun muassa Huumori-Hurjasena, Hah-Hurjasena, Nauru-Annelina, Hahhelina ja Vitsihurttana.

Nosto, yleinen

Mopomies ja Seija

"Prum-ta-ta prum", kuului Hirvilahden keskustan raitilta. Kuoppalan kaupasta tallustaneiden mummojen katseet nousivat. Ääni lähestyi. Hetken kuluttua näkyviin ilmestyi tossumopo. Kulkupelin päällä istui aikuinen mies. Mopo viiletti raittia eteenpäin. Putputtava ääni melkein katosi kuuluvista, kunnes jarrujen kirskauksen jälkeen alkoi taas voimistua. Mies oli kääntänyt ympäri. Mopoilija kurvasi Kuoppalan kaupan pihaan. Liikkeen edustalla seisoi muutama eläkeläisukko. Mopoilija otti kypärän päästään. "Päivää! Mistähän löytäisin kunnanjohtaja Seija Niemen?" mies tiedusteli. Ennen kuin ukot ehtivät suutaan aukaista, vastasi kauempana seisoskellut liikuntatoimensihteeri Pirkko Mäki: "Kunnanjohtaja on virastotalolla." Mäki oli juuri jatkamassa, että kunnanjohtaja on kylläkin Keijo, mutta siinä vaiheessa mopomies oli jo poistunut paikalta. Pieni menopeli kaartoi kunnanviraston pihalle. Mopomies marssi sisään ja kysyi vastaanottovirkailijalta Niemen työhuoneen sijaintia. "Tuolla yläkerroksessa. Portailta suoraan eteenpäin on ovi", vastaanottotäti opasti. "Mutta kunnanjohtaja on nyt varattu", hän jatkoi. "Vai niin", tuumasi mopomies ja marssi rappuset ylös. Yläkerrassa mustaan ajoasuun pukeutunut hahmo nappasi kunnanjohtajan oven auki. "Aikuinen nainen sä oot", mies alkoi laulaa. Kunnanjohtaja Keijo Niemi katsoi suu auki tulijaa. Mopomies lauloi vielä eteenpäin ja totesi lopuksi: "Hyvää syntymäpäivää, rakas Seija. Tämän tervehdyksen tarjosi ystävyyskunnan väki." Mopomiehen lähdettyä Niemi tarttui kunnanviraston keskusradion mikrofoniin ja alkoi huutaa: "Nyt joku soittaa pian ja mieluummin heti sinne Påddakurstedin kuntaan ja korostaa niille, että olen

Nosto, yleinen

Annelin huudahdus

Hirvilahden kunnanviraston valtuustosalissa kävi kuhina. Lehterilläkin tungeksittiin, sillä kello lähestyi torstaina iltakuutta. Kunnanvaltuuston kokous oli alkamassa. "Testing, testing. Van, tuu, trii", kuiskasi kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anneli Hurjanen kansainvälisesti mikrofoniin. Lausahdusta säesti äänen kierron aiheuttama kipakka vihellys, joka sai toiset nostamaan kädet korville. "Hirvilahden kunnanvaltuuston kokous alkaa", Hurjanen totesi. Esityslistan käsittely eteni juoheasti, kunnes kello 18.15 saavuttiin Lautasmuseon perustaminen -pykälään. "Keskustelu alkaa", sanoi Hurjanen. Ja niin todella alkoikin. Kunnanhallitus oli päättänyt esittää valtuustolle, että Hirvilahdelle perustetaan lautasmuseo. "Alkuun kokoelma koostuu lähinnä posliinisista ruoka- ja kakkulautasista. Myöhemmin esineistöä voidaan täydentää lentävillä lautasilla", luki esityslistassa. Aiheesta väännettiin kättä pitkään. Parin tunnin keskustelun ja äänestyksen jälkeen lautasmuseon perustaminen palautettiin uudelleen kunnanhallituksen valmisteluun. Pykälän käsittely kuitenkin oli liikaa Anneli Hurjaselle. Hänen poskensa punoittivat ja nainen ilmiselvästi oli vihainen. Annelin suurin ongelma ei kuitenkaan ollut lautasmuseo sinällään, vaan pikemminkin kunnallisdemokratian toiminta. Kokouksen loppumetreillä Hurjanen laukesi. "Siizei tänne! Haluan Siizein heti tänne!" puheenjohtaja huusi ja nuiji pöytää. Hurjasen vieressä istunut kunnanjohtaja katsoi parhaaksi juosta huoneeseensa soittamaan puhelua. "Helou. Is it... öö... länsisiivessä? Jees. Ai want Siizei hier. Thänk juu", kunnanjohtaja solkkasi luuriin. Anneli Hurjasta rauhoiteltiin. Nainen istui tuolissaan ja hörppi vettä. Kunnanjohtaja palasi valtuustosaliin. Hetkeä myöhemmin helikopterin roottorin ääni kuului virastotalon pihalta. Muutaman minuutin kuluttua valtuustosalin ovella seisoi

Nosto, yleinen

Blues Hirvilahdella

"Ootko sä jo nähnyt sen? Se on kai tulossa", supatti mummu kauppias Reijo Kuoppalan korvaan liikkeen pihamaalla. Muutaman sadan metrin päässä huojui ilmoitustaulu tuulessa. Kukaan ei oikein tiennyt kenen taulu oli ja kuka sen oli pystyttänyt, mutta aina joku sen teippasi täyteen mainoksia. Ilmoitustaululla oli tuttuun tapaan kokoelma ikiaikaisia ilmoituksia, mutta myös yksi uusi. Siinä luki suurin kirjaimin: Blues tulee Hirvilahdelle. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anneli Hurjanen hyöri virastotalolla hiki päässä. Kuumat paikat oli myös kunnanjohtaja Keijo Niemellä. Hän valmisteli peilin edessä puhetta. "Mamemimomu", kuului äänenavaus. "Vielä vähän kasvojumppaa", Niemi pohti ja jatkoi naamansa vääntelyä. "Blues", hihkaisi liikuntatoimensihteeri Pirkko Mäki kunnanviraston ala-aulasta. Yhdessä humauksessa talo oli tyhjä. Vain ihmismassan jäljiltä lonksuvat ulko-ovet kertoivat siitä, että rakennuksessa oli joku hiljattain ollut. Hirvilahtelaiset jolkottivat torille. Etäältä saattoi erottaa huutoja: "Blues, Blues!" Kun suurin väkijoukko oli asettunut aloilleen, ajoi torille musta henkilöauto. Kaarasta nousi lyhyehkö, vaaleahiuksinen, keski-ikäinen nainen. "Oooh. Blues!" kohahti väkijoukko. "Hänhän on aivan kuin..."

Page 1 of 2 1 2