Pieni kylä

Leikit, keijut ja yöt

4.5.2001

Punainen olio eteni kuin tuulispää Kukkaniityn kaupungista kohti Hirvilahtea. Matalan aukealla ennen Vikkelän rautatiealikulkua taipuivat ojanpientareen pajutkin kulkijan tieltä. Kaakun kylästä edelleen kohti Hirvilahden keskustaa matkatessaan olio hieman hiljensi vauhtia. Lautatehtaan aukealla kulkijasta sai jo selvää: sehän oli tarkkailija! Tarkkailija sotki polkupyörällään hurjaa vauhtia Hirvilahden keskustaan. Hän ajoi mankelin parkkiin Kuoppalan kaupan edustalle ja kaivoi…

Syvissä vesissä

6.4.2001

Monien muiden maaseutukuntien tavoin myös Hirvilahti kärsi taloudellisista vaikeuksista. Viime vuoden tilinpäätös oli surullista luettavaa. Alijäämää oli kertynyt kaikkiaan viisi miljoonaa markkaa. “Mitä ihmettä… siis mitä ihmettä me nyt oikein tehtäisiin?” pohti kunnanjohtaja Keijo Niemi työhuoneessaan. Niemen edessä oli pinkka papereita. Kasan päällimmäiseen kunnanjohtaja oli piirustellut tikku-ukkoja. Papereita oli myös rypistettyinä pitkin lattioita. “Jotain pitäisi…

Kuusijärven nauhat

2.3.2001

Hirvilahden kunnanjohtaja Keijo Niemen huoneesta kantautui vaimea suhina virastotalon käytäville. “Mikä ihme siellä ääntelee?” kysäisi liikuntatoimensihteeri Pirkko Mäki kanslistilta, joka vastaukseksi kohautti olkapäitään. Suhina oli peräisin nauhurista. Eikä mistä tahansa kasettidekistä. Niemi kuunteli kelanauhuria. Hänellä oli kuulokkeet korvilla. Nauhalla pari vuotta sitten Hirvilahden kunnasta selvityksen laatinut Hannu-Pekka Kuusijärvi kertoi näkemyksiään. Kuusijärven nauha oli jo saanut…

Maantietä kuljen

2.2.2001

Aamuauringon ensimmäiset säteet herättivät Hirvilahden uuteen talvipäivään. Sää oli poutainen ja pakkaskirpeä. Kadulla kuljeskeli harvakseltaan väkeä, pääosin kauppareissulla olevia eläkeläisiä. Sen saattoi päätellä potkukelkkojen istuimilla olleista nyssyköistä. Eläkeläisten joukossa katuvilinässä kulki hahmo, joka ei selvästikään kuulunut joukkoon. Pitkä, vaaleanruskea takki lepatti nilkkojen tasalla. Pää oli paljas. Hahmo kulki hyvässä ryhdissä. Kädessään hänellä oli sininen ruutuvihko…

Peräkylän mittaaja

5.1.2001

Hirvilahden itäpuolen takamaan Peräkylässä asui muutamien muiden ihmisten lisäksi Hanna Ripanen. Syrjäisestä kotipaikasta huolimatta tämä nainen tunnettiin ympäri kuntaa. Ripanen oli erittäin aktiivinen ja räiskyvä persoona. Punainen potkulauta oli parkkeerattuna milloin puun, milloin kiven kylkeen yhtä lailla joen rannalla kuin keskustaajaman puistossakin. Kulkupelin nähdessään ohikulkijat osasivat heti etsiä Hannan silmiinsä. Yleensä Ripanen oli joko inventoimassa…

Joulunavaus

1.12.2000

Hirvilahden keskustassa satoi lunta. Oli marras-joulukuun vaihde. Maa peittyi hiljalleen valkoiseen vaippaan. Yrittäjiä ja kunnan edustajia oli kokoontunut kunnanvirastolle. Joukkion tarkoituksena oli kerrata joulunavaustapahtuman järjestelyjä. Yrittäjät ja kunnan väki olivat kokoontuneet jo alkusyksystä lähtien aina parin viikon välein suunnittelemaan juhlaa. Kunnanjohtaja Keijo Niemi oli alkujaan ehdottanut, että joulunavaus jätettäisiin tänä vuonna väliin. Esitys kuitenkin tyrmättiin.…

Rinta rottingille, kunnanjohtaja!

3.11.2000

“Niin, kyllä minun mielestäni asialle pitäisi tehdä jotain”, tokaisi kauppias Reijo Kuoppala Hirvilahden ilmapiiristä ja siemaisi kahvikupistaan. Kunnanjohtaja Keijo Niemi nyökytteli vastapäätä. Miehet istuivat Kuoppalan kaupan toimistossa. Kunnanjohtaja oli alun perin tullut keskustelemaan kauppiaan kanssa puhtaasti liikeasioista. Tietenkin pienoinen small talk oli aina paikallaan. “Eiköhän Keijoseni järjestetä oikein sellainen kansanjuhla, jolla saataisiin kylän yhteishenki nousuun”,…

Kaapin takana on nainen

6.10.2000

Hirvilahden kunnanvirastolla oli hiljaista. Aulan kellon suuret viisarit raksahtivat. Kunnanjohtaja Keijo Niemi istui työhuoneessaan ja pläräsi papereitaan. Aikarauta näytti aamuseitsemää. Niemellä oli suuri ongelma. Kunta yritti päästä eroon vanhasta traktorikaivuristaan. Koneella oli viime vuosina työskennelty ainoastaan satunnaisesti. Suurin käyttäjäryhmä oli ollut hirvilahtelaisen Niittykummun kyläseuran miesosasto, joka oli vuokrannut kaivuria kunnalta ja tehnyt sillä keikkoja viikonloppuisin.…

Kuoppalan kiekaus

1.9.2000

Syksyn ensimmäiset lehdet leijuvat hiljalleen alas maahan. Yksi irrottautui koivusta, teki kierteitä tuulen avustuksella, lennähteli levottomasti ja putosi asfaltille. Heti perään luuta heitti lehden kasaan. “Shhhhhhhh”, kuului harjaksista, kun kauppias Reijo Kuoppala lakaisi liikkeensä pihaa. Parkkipaikalla kiljahtivat auton jarrut. Kuoppala nosti katseensa maasta. Pihaan ajaneesta autosta nousi rumpuopiston rehtori Jokinen. Suurikokoinen musiikkimies sai vaivoin kammettua…

Kärpäsenä katossa

4.8.2000

Kesä alkoi hiljalleen vaihtua syksyksi. Tarkkasilmäisimmät kulkijat olivat jo nähneet kellertävien lehtien leijailevan puiden oksilta alas maahan. Hirvilahti nautti vielä korkealta porottavan auringon säteistä. Kauppias Kuoppala hääräili myymälänsä edessä, asiakkaita valui verkalleen sisään ja ulos. “Hrrr, hrr”, kuului kunnanviraston yläkerrasta. Ala-aulan läpi paperipinkan kanssa pinkaissut liikuntasihteeri Pirkko Mäki pysähtyi kuuntelemaan korkeuksista kaikuvaa yninää. “Mitä ihmettä…

Muumiot, olitte tulossa Tellukselle

7.7.2000

Hirvilahdella vietettiin aurinkoista kesäpäivää. Ole heinäkuun alku. Taivas oli pilvetön. Porotti täydeltä terältä. Kauppias Reijo Kuoppala seisoi liikkeensä edessä. Sihteeri Sylvi Kuuskajaste vietti siestaa kunnantalon portailla. Ihmiset hymyilivät. Torilla seisovan jäätelökioskin edessä oli jonoa. Kunnanjohtaja Keijo Niemi nojaili virastotalon yläaulan kaiteeseen. “Oot voimani mun ja tahtoni mun sä tahdot täyttää”, Hirvilahden ykkösmies lauloi. “Heh. Keksinpä…

Halkio ja halot

2.6.2000

Leppeä alkukesän tuuli pöllyytti hiekkaa Hirvilahden kaduilla. Kylällä oli liikettä. Maanantaipäivä oli saanut kaikki eläkeläiset lähtemään kauppareissulle. Hyllyjen kiertelyn lomassa vaihdettiin kuulumisia. Jos pisti kymmenen metrin etäisyydellä kunnantalosta korvansa maahan ja kuunteli, soi päässä harppovien askelten ääni. Rumpupiston rehtori Jokinen oli juuri tullut virastosta ulos ja käveli päättäväisesti opinahjolleen päin. “Voi himpskatti”, kuului jo matkalla.…

Naksu Orava jolkotti

5.5.2000

Kevät oli Hirvilahdessa jo pitkällä. Linnut lauloivat, puiden hiirenkorvat kertoivat lehtiasun valmistumisesta ja aurinko loimotti iltaisin yhä pidempään. Ei kuitenkaan paistetta ilman varjoa. Harmaan epäilyksen verhon Hirvilahden kevääseen loi karkkihimo. Pienen kylän nuoriso oli huhupuheiden mukaan ryhtynyt syömään makeisia enemmän kuin napa vetää. Myös hammaslääkäri oli temmattu sotkuun, koska hänen väitettiin vaitiolollaan siunanneen alkaneen purukalustojen…

Niemen ärähdys

7.4.2000

Pieni kylä valmistautui ottamaan kevään vastaan. Pyörätiet sulivat talven lumista kovaa vauhtia ja sauvakävelijöitä sekä muita lenkkeilijöitä näkyi, ihan sama minne katseensa käänsi. Tuntui, että elämä oli sellaista tavallista, ei mitään kerrottavaa, muttei kuitenkaan tylsääkään. Pienen kylän uutterat abiturientit olivat urakkansa suorittaneet, ainakin toistaiseksi, ja kaikki odottivat toukokuun saapumista, silloinhan tulisi varmistukset arvosanoille. Toisaalta abit…

Luottohenkilö

3.3.2000

“Yhtenä aamuna, heräämme onnettomuuspaikalta”, hyräili yrittäjä Pekka Yli-Kieppi radiosta kuullutta hittikipaletta mielessään. Ulkona aurinko loi häikäisevän valonsa talvisen sunnuntai-iltapäivän lumiseen maisemaan. Yli-Kieppi oli vaihteeksi melko hyvällä tuulella. Viikon viimeisenä päivänä hän useimmiten kuitenkin tunsi sanoinkuvaamattoman suurta ärsyttävyyden tunnetta. Oikeastaan Yli-Kieppi vihasi koko viikonloppua. Hän tunsi perjantaista sunnuntaihin itsensä hyvin turhautuneeksi. Yrittäjä aisti itsessään vanhan nalkuttavan…

Letkajenkka nostattaa yhteishenkeä

4.2.2000

Pienessä kylässä tapahtui. Kaikki olivat kuohuissaan. Lastentarhanhoitajien palkkoihin piti saada korotus, eikä mitään muuta keinoa keksitty kuin nyhtää hoidettavilta. Tietysti tässä tapauksessa lapsien vanhemmilta. Kaikki miettivät uusia ideoita, mutta lastentarhan johtaja Kirsti Puromaan mielestä korotukset vain näyttivät, ettei pieni kylä ollut muita kyliä huonompi. Nyt kaikki vain saisivat kärsiä siitä, että haluttiin olla samanlaisia kuin…

Muumipullo

7.1.2000

Pienessä kylässä oli aivan tavallinen talvinen lauantaiaamu. Siis oli, koska rauhallisuus ei kestänyt edes puoleenpäivään. Perjantai-iltana varsinkaan nuorisolla ei ollut Hirvilahdessa tekemistä. “Täällä mitään oo. Kotona täytyy nyhjöttää.” Tekemisenpuutteesta huolimatta ainakin diskoiltoina sadat jalkaparit osasivat suunnistaa nuorisotalolle. Siinähän sitä tekemistä. Yhteisiä bailutempauksia järjestettiin edelleen kunnankin toimesta, vaikka edellisenä syksynä poliisi oli joutunut keskeyttämään yhden liian…

Aamun rauhallisuuden rikkoi vollotus

3.12.1999

“Reeo-ise-ree-eeeoo”, kaikui Hirvilahden marraskuisessa aamussa. Harmaa usva leijui keskustan vieritse kulkevalla joella, kun liikuntasihteeri Pirkko Mäki yritti laulaa Harry Belafonten tavoin banaaninlastaajista. “Tästä mitään tule”, Mäki murisi ja polki kiihtyvällä tahdilla kohti kunnanvirastoa. Saavuttuaan työmaalleen, osui liikuntasihteerin katse yläaulan pöydällä lepäilevään Kukkaniityn Sanomaan. Lehti oli jo muutaman päivän vanha, eikä mainoksia pursuavalla kannellaan houkutellut etsimään…

Tarkkailijana pienessä kylässä

5.11.1999

Olen vierailija pienessä kylässä. Kukaan ei tosin tiedä minusta mitään, ei edes nimeäni, sillä elän melko salaperäisesti. On suoranainen ihme, ettei kukaan tiedä asioistani mitään, sillä pienessä kylässä juttu kulkee ja leviää kuin kulovalkea. Tarkkailen koko ajan mitä kylässä tapahtuu. Merkitsen jokaisen näkemäni jutun pieneen punaiseen vihkooni ja joka ilta kertaan päivän tapahtumat. Erään päivän…

Rehtorille patsas

1.10.1999

Syksyinen viima puhalsi Hirvilahden keskustan teillä ja pöllyytti kesän viimeisiä tomuja ympäriinsä. Lapset olivat palanneet kouluun ja vähäiset kesäasukkaat matkanneet kaupunkiin. Kylä valmistautui paneutumaan talviunille. “Ja sehän ei muuten käy!” kuului jämäkkä huuto Hirvilahden rumpuopiston rehtorinkansliasta. Ääni kaikui kivisen rakennuksen käytävillä pitkään. Sen voima oli mahtava. Siivoojan luuta sai roimasti lisää vauhtia, kapulat hikosivat rumputunnille…

Aallonpohjalta pääsee vain ylöspäin

4.9.1999

Kesä Hirvilahdella oli ollut vaikeaa aikaa. Paikallista, rutikuivaa huvielämää eivät onnistuneet piristämään edes paikallisen anniskeluravintolan järjestämät tikkaillat. “Raimo oli edelleen heittämätön”, kuten kylällä horistiin. Naapurikaupungin kohu-uutinen toi kesään oman säväyksensä. Kukkaniityn Sanomien toimitussihteeri sai kenkää. Useissa seudun paikallislehdissä tempaus ohitettiin kumartelemalla, mutta Pekka Yli-Kiepin hallitsema Hirvilahden Seutu näki asian toisin. Julkaisu pyrki muutamaan otteesee sohaisemaan…

Isot kalossit

3.7.1999

Alkukesä oli Hirvilahden seudulla ollut lähtemisten aikaa. Elinkeinotoimensihteeri Jukka Alanen sai tarpeekseen ja hakeutui töihin naapurikaupunkiin. Suvivirren soitua ala-yläaste-lukion ovet alkoivat paukkua opettajien löydettyä uusia työpaikkoja. Jäipä joku eläkkeellekin. Myös naapurikaupungissa Kukkaniityssä tapahtui. Hirvilahti ja Kukkaniitty ovat läheiset rajanaapurit. Kaupassa käydään rajojen yli ja yhteistyö toimii ainakin ajatuksissa. Yli sata vuotta Kukkaniityn Sanomat on tarjonnut…

Raakkuva kunnanjohtaja

8.5.1999

Kauppias Reijo Kuoppalan liikkeen ovi pysyi visusti kiinni, vaikka lauantai-iltapäivä oli vasta puolessa. Kello näytti kolmea. Kaupassa tehtiin inventaariota. Kuoppala oli tunnettu ahkeruudestaan ja huhki nytkin hiki hatussa myyjien apuna hyllyjen keskellä. Olikin oivallinen aika ynnäillä kaupan tavaratilannetta. “Aina voi vain parantaa. Suunta ylöspäin”, mietti Kuoppala keksimäänsä mottoa ja myhäili. Hän oli onnellinen mies. Olihan…

Oikeastaan kaksi seisoi kunnanvirastolla

1.4.1999

Pääsiäiseen valmistautuva Hirvilahti kylpi kurasohjossa. Vesi valui ohuina noroina talojen katoilta. Kylmät pisarat tipahtelivat myös yhden koon lähikaupan ulko-oven katoksen päältä. “Voi, voi. Minkä menivät tekemään”, sadatteli kauppias Reijo Kuoppala ja pyyhkäisi harjalla paljasta asfalttia. Kivet sinkoilivat kauemmaksi myymälän uksesta. Pihalla nökötti autoja, mutta mikään ei ollut niin kuin vielä pari kuukautta sitten. Silloin parkkipaikka…

Silloinkin aurinko paistoi korkeammalta

6.3.1999

Kunnanjohtaja Keijo Niemi tuskaili paperipinkkansa takana pienessä virkahuoneessaan virastotalon yläkerroksen perällä. Hän oli juuri palannut pitkältä sairaslomalta. Selkä oli vihoitellut pitkään. “Perkeleen tuoli”, kunnanjohtaja ähisi ja puhisi. Kenties virastotalolle joskus saataisiin paremmat ahterinaluset. “Vaikka sellaiset Alvar Aallon letkeät nojatuolit”, Niemi huuteli huoneeseensa hiippailleelle elinkeinotoimensihteeri Jukka Alaselle. Ilta-auringon kajastuksessa viraston ikkunasta välkkyi kahden hikisen otsan kimallus.…

  Uudemmat »

ILMOITUS
Mainos: Vuorma ArtMainos: Vuorma ArtMainos: Vuorma Art
ILMOITUS

Tilaa Uutiskirje

Uutiskirje on ilmainen.

Tuoreimmat

Scroll to top