Kunnanjohtaja Keijo Niemi ja Hirvilahden muu hallinto olivat tuttuun tapaan painineet koko syksyn seuraavan vuoden talousarvion parissa. Tunnetusti pussissa ei ollut liikaa täytettä. Hirvilahden talouden alijäämän ennustettiin seuraavana vuonna kohoavan jopa 25 miljoonaan markkaan.
“Huh, huh”, huokaili kunnanjohtaja Niemi työhuoneessaan. Töistä ei tahtonut tulla oikein mitään. Niemi istui tuolissaan kädet pään takana ja mietiskeli kunnan ikävää taloustilannetta. “Jotain pitäisi tehdä”, kunnanjohtaja pohti ääneen. Samalla hetkellä oveen koputettiin. “Sisään!” kivahti Niemi.
Kunnanjohtajan huoneeseen asteli naama riemusta loistaen talousjohtaja Jaakko Tuikku. “Olen keksinyt lisää säästökohteita!” talousjohtaja huusi. “Katsos, Keijo. Meidän palkkalistoillamme on edelleen meijerinjohtaja, vaikka kunnan oma meijeri lakkautettiin jo 25 vuotta sitten. Kuitenkin johtajalle on maksettu palkkaa koko ajan. Kukaan ei ole huomannut irtisanoa häntä, joten sinä voit hankkia säästöjä osoittamalla meijerin vetäjälle ovea!” Tuikku jatkoi. “Selvä, hoidan asian”, totesi kunnanjohtaja Niemi jämptisti.
Seuraavana aamuna meijerinjohtaja Harri Majanen seisoi kunnanjohtajan huoneessa. “Sinulla oli jotain asiaa”, Majanen totesi kysyvästi. “Niin, tuota… Tuossa on ovi. Minä osoitan nyt sitä sinulle”, Keijo Niemi ähkäisi. “Minun vain käskettiin osoittaa sitä sinulle. Nyt saadaan säästöjä aikaan. Ei minulla muuta. Voit mennä takaisin töihisi”, Keijo Niemi jatkoi.
