Kurkkua lopuilla

Pieni kylä

Samuli Kinnari

Hirvilahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anneli Hurjanen istui kunnanjohtaja Keijo Niemen huoneessa. Meneillään oli tärkeä palaveri. Hurjanen ja Niemi valmistelivat Hirvilahden strategiaa. Sellainen oli pakko tehdä. Ai miksi? Koska kaikilla muillakin on strategia. Sehän on jo hyvä syy.

Kunnanjohtaja Niemi tuijotti tyhjää paperiarkkia. “Mitähän tähän kirjoittaisi? Ja miten?” mies mietti itsekseen. Valtuuston nokkanainen Anneli Hurjanen sen sijaan oli päässyt jo hyvään vauhtiin. Keijo Niemi kurkotti hieman kaulaansa. Annelin kynä sauhusi: “Maitoa, leipää, kinkkua, tomaatteja…” Kunnanjohtaja Niemi vetäytyi paikalleen. “Käypä tuo Annelilta kätevästi. Eikä näytä lainkaan vaikealta. Tehdään siis strategia”, pohti Niemi itsekseen ja alkoi kirjoittaa.

Reilun tunnin kuluttua Anneli Hurjanen oli saanut kauppalistansa valmiiksi. Strategiavalmistelut tehokas täti oli tehnyt jo kotona. Hurjanen vilkaisi kunnanjohtajaan, joka oli uppoutunut kirjoittamiseen. “Vertailtaisiinko vähän?” Hurjanen tiedusteli. “Sopii”, vastasi kunnanjohtaja.

“Jospa minä aloitan”, totesi Hurjanen. “Hirvilahden strategia vuosille 2002-2020: Ensiarvoisen tärkeää on tukea yritystoimintaa ja blah, blah…” Hurjanen jatkoi liturgiaansa. Kunnanjohtaja valahti tulipunaiseksi. “Taitaa, Keijo, olla sinun vuorosi”, tokaisi Hurjanen luettuaan strategiasuunnitelmaansa noin puoli tuntia yhteen soittoon. “Okei. Hirvilahden strategia vuosille 2002-2020: Talouspaperia, makeisia ja lopuilla kurkkua. Taisitkin tuossa kirjoittaa kauppalistaa”, rykäisi Niemi.

Tilaa uutiset sähköpostiisi

Uutiskirje on ilmainen.

Rekisteriseloste

Seuraava:

Edellinen:

Menovinkit

Katso kaikki
Anna menovinkki

Tilaa Uutiskirje

Uutiskirje on ilmainen.

Rekisteriseloste

Tuoreimmat

Scroll to top