Viimeiset kaksi viikkoa ovatkin sitten olleet sitä arkea, pääasiassa. Luennot alkoivat, enimmäkseen olen ymmärtänyt mistä puhutaan, mutta joskus taas en. Joulukuun alkuun mennessä tehtävien esseiden työmäärä alkaa hahmottua ja viimeinenkin kurssi alkaa.

Pohjois-Irlannin ja Palestiinan konflikteja käsittelevien kurssien parissa aika kuluu rauhanomaisesti. Opiskelu täällä ei nyt olekaan niin kauhean erilaista kuin Suomessa. Edelleenkin olen kuitenkin käynyt usein uimahallissa ja saunomassa. Saunassa täytyy vältella löylykauhaa, koska muut saunojat väittäisivät kuitenkin että yritän tappaa heidät. Kiukaasta ei kuitenkaan mielestäni saisi edes tavallisia löylyjä.

Huoneeni olen havainnut pysyvästi meluisaksi ja seinien ääneneristyksen olemattomaksi. Korvatulpat on jo hankittu ja jatkotoimia harkitaan. Ruoanlaitto onnistuu omilla vähäisillä välineillä ja välillä lainaamalla jotakin kämppiksiltä. Ruokakaupasta on löytynyt kaikkea uutta, joten aivan suomalaisella ruokavaliolla en ole ollut. Tosin paikkojen sotkuisuus ja jätehuollon alkeellisuus oudoksuttaa joskus.

Olin ensimmäistä kertaa tuloni jäalkeen Manchesterin alueen ulkopuolella, viikonlopun Hullissa. Junasta näki kauniita ja vähemmän kauniita maalaismaisemia. Humberjoen silta ja jättiläismäinen ydinvoimala pistivät silmään. Hullissa oli merimuseo ja silakankuvia kadulla. Muutenkin merellinen kaupunki. Pienempi ja tunnelmallisempi kuin Manchesterin alue.

Brittiläinen televisio tuli myös tutuksi, koska kotonani ei sellaista laitetta ole. Sarjat olivat tuttuja (kuten Emmerdale) ja samoin formaatit( Haluatko miljonääriksi, Idols) olivat jo Suomeenkin täältä rantautuneita.