Englannissa on syksy alkanut todenteolla viimeisen viikon aikana, lehdet tippuvat puista oltuaan kauan keltaisina. Sadepäiväkin osui lauantaille, vaikka muulloin sää on vain kylmähko. Kuitenkin täällä on lämpimämpää kuin Suomessa, jossa kuulemma on tullut jo lunta. Korvatulppia olen tarvinnut jatkuvasti yörauhan turvaamiseksi, kämppiksieni aikataulut kun ovat aika yöpainotteisia.

Syksyn edistyessä olen huomannut että täälläoloni on puolivälissä. Joulukuun alkuun osuva esseiden jättöpäivä siis lähenee, samoin seminaariesitelmät. Ja se tieto aiheuttaa pientä paniikkia. Rauhanomaiset, mutta mielenkiintoiset kurssini käsittelevät Pohjois-Irlannin sekä Israelin/Palestiinan konflikteja sekä maailman ydinasetilannetta. Opiskelun englanninkielisyys aiheuttaa
itselleni aikamoisia haasteita, eikä pohjamateriaaliksi tarkoitettu kirja pysy kauaa kasissa. Englanninkielisistä kirjoista olen lukenut lähinnä Harry Potteria iltojen ratoksi. Täältä kun ei suomenkielisiä opuksia löydy, ehkä hyvä niin.

Lauantaina olin Manchesterin alueen yliopistojen kansainvälisen yhteisön retkellä Walesissa. Idyllinen pikkukaupunki Llangollen oli mukavaa vaihtelua suurkaupunkialueelle. Samoin Chirk Castle hienoine puutarhoineen oli mukava nähdä. Matkan varrella näki maaseutua tuhansine lampaineen, mikä ei täällä Salfordin seutuvilla ole mahdollista. Kuulin paikallisen suosittelevan eräälle ulkomaalaiselle opiskelijalle runsasta matkustelua, koska Salford on eräs Ison-Britannian rumimmista kaupungeista. Saattaa pitää paikkansa, mutta ei tämä silti niin kovin kauhea paikka elää ole.