In English, my dear. In English!

Peura

Kotiinpaluu

Palasin eilen Suomeen kolmen kuukauden vaihdosta. Vielä on tehtävänä muutama essee, jotka pitäisi lähettää Salfordin yliopistoon saadakseni syksyn opinnot loppuun, niillä korvaan varsinaiset kokeet jotka paikallisille opiskelijoille olisivat tammikuussa. Kirjallinen kielitaitoni ei tällä viikolla saamieni palautteiden perusteella ollut juurikaan parantunut, suullinen sen sijaan tuntuu sujuvan paremmin kuin kolme kuukautta sitten. Opiskelu sinällään tuntui mielenkiintoiselta, vaikka englannin käyttö siinä vaatikin enemmän voimavaroja itse asialta. Moni tuttu asia on tuntunut aluksi oudolta. Suomen kielen kuuleminen joka puolelta oudoksutti aluksi, samoin tietokoneen näppäimistössä saattaa vielä korvata ään aalla, vaikka se taas löytyykin. Kävellessä kotimatkalla vaistomaisesti katsoin ensin oikealle olettaen liikenteen vielä olevan vasemmanpuoleinen. Laivan tullessa Turun satamaan en ollut varustautunut näin pahoihin pakkasiin ja lumimyräkkään. Mutta kulttuurisokkia varsinaisesti tuskin voi kokea oltuaan kolme kuukautta pois kotimaastaan ja olenkin jo alkanut kotiutua. Useimmat ikävät asiat englannista ovat alkaneet saada jo ihan myönteisen sävyn, eli aika on kullannut muistoja jo kolme päivää maasta lähdön jälkeen. Joitakin asioita taas jäi kaipaamaan, joten kokemukseni jäi mieleen myönteisenä.

Peura

Irlannissa

Salfordin yliopistossa oli viime viikon perjantaina lukukauden viimeinen päivä palauttaa esseet. Nyt oli siis hyvää aikaa lähteä käymään Irlannissa, jossa olin jo pidemmän aikaa halunnut vierailla. Eikä sinne tule Suomesta kovin helposti lähdettyä. Irlanti on alkanut kiinnostaa täällä opiskelemani Pohjois-Irlanti-aiheisen kurssin myötä. Bussi-laivamatkat Manchesterista Dubliniin tapahtuivat yön ylitse, joten tällä välillä ei tullut paljonkaan maisemia nähtyä. Bussissa ei juurikaan tullut mennessä nukuttua, kun takapenkki oli jo varattu. Auton vaihto laivaan mennessä ja passintarkastus osuivat lisäksi menomatkalla kahdeksi yöllä. Holyheadin Walesissa ja Dublinin väliset laivat taisivat olla ruotsinlaivojen kokoisia ja rakennettu Kvaernerin telakalla Raumalla. Muutoinkin matkalla oli kotoisia elementtejä, kun käytin euroa ensimmäistä kertaa Suomen ulkopuolella. Aamulla bussi saapui ennen seitsemää Dubliniin, jossa ei varmaankaan ollut vielä siihen aikaan aamusta paljon tekemistä. Niinpä lähdin heti jatkamaan Galwayhin läntiseen Irlantiin. Tällä matkalla länsirannikolle näki hyvän poikkileikkauksen saaresta, kun oli jo vähän valoisampaa. Nukuin molemmat yöni Irlannissa Galwayn hostellissa, joka oli ihan viihtyisä paikka. Paksut peitot auttoivat kylmyyteen, kun lämmitys tuntui olevan vähäistä tuuletuksen toimiessa hyvinkin. Kuuden hengen jaetussa huoneessa oli kiitettävän hiljaista yöllä. Olin tullut Galwayin seudulle lähinnä käydäkseni Aran-saarilla tai Connemaran luontoa katselemassa. Ensimmäisenä päivänä katselin kaupunkia katedraaleineen ja muine nähtävyyksineen. Illalla istuin kuuntelemassa elävää musiikia paikallisessa pubissa, joita tuntui 50

Peura

Pieniä havaintoja

Viimeiset pari viikkoa ovatkin kuluneet osaltani esseitä kirjoittaessa, joten mitään uutta täällä ei ole tapahtunut. Joten nyt koetan hahmotella pieniä asioita, jotka ovat täällä erilaisia kuin Suomessa. Toivottavasti en kuulosta ylinegatiiviselta, mutta tällaiset yksityiskohdat ovat erottuneet. Muovikassit: Ostitpa mitä vain minkä kokoisena tahansa mistä tahansa kaupasta, niin saat muovikassin, jos et siitä erikseen kieltäydy, vaikka asikkaalla olisi mukana kassi, johon ostokset laittaa. Muovikassit eivat mitään maksa, eikä niille juurikaan ole vaihtoehtoja. Ruokakaupan kassit eivät kuitenkaan kestä senkään vertaa kuin suomessa myytävät. Roskaisuus: Asun Salfordissa, joka on ns. huonoa aluetta. Mutta muuallakin on nähty roskia, jotka pyörivät viikosta toiseen tonteilla ja kaduilla. Siivouspartioita näkyy silloin tällöin, muttei ilmeisesti tarpeeksi. Ruoka on täällä joissain tapauksissa enemmän pakattua, eikä roskia kerätä ainakaan meidan asuntomme roskakatoksesta kovin usein. Ruoka: Opiskelijoille myytävä ruoka on aika lailla chipsi- ja burgerimenyytä, vaikka toki vaihtoehtojakin on. Tai sitten intialaisvaikutteista. Ruoka on yleisesti ottaen rasvaisempaa. Sää: Syksy tuntuu kestävän pitkään. Puista ovat lehdet melkein lähteneet. On kylmää ja pimeää pidempään, eikä kunnon talvea tule. Lumi ei siis helpota pimeyttä. Tupakointi- ja alkoholi: Huolimatta korkeasta hinnastaan tupakkaa kuluu täällä paljon. Eikä sen polttamista sisätiloissa juurikaan arastella, ainakaan opiskelija-asuntolan tiloissa. Oluella saatetaan poiketa luentojen välissä kampuksen pubissa ja muutenkin alkoholinkäyttö on

Peura

Cumbriaa ja esseiden kirjoitusta

Viime viikot ovat olleet tai ainakin niiden olisi pitänyt olla kiireisiä täällä Salfordissa. Esseideni palautusaika lähestyy neljän viikon päästä. Mutta kurssin toisen pidemmän työn palautusaika onkin vasta tammikuusssa, joten voin vaikka lähettää ne tänne Suomeen palattuani. Mutta materiaalia niihin löytynee kuitenkin paremmin täällä, joten tekemistä riittänee joulukuulle saakka. Muutin viikko sitten alakerran tyhjään huoneeseen. Se oli helppoa, koska minulla ei täällä ole paljon tavaraa mukana, eikä matkaa ollut kuin kahdet raput alas. Nyt nukkuminen öiseen aikaan on pääsääntöisesti mahdollista, vaikka ei Castle Irwellin opiskelijakylässä taida olla kovin rauhallista missään ainakaan aina. Olen alkanut suunnitella tarkemmin joulukuun alkuun kauan suuunnittelemaani Irlannin matkaa. Ikään kuin vaihdon huipentumaksi Euroopan ääreen Länsi-Irlantiin. Viikonloppuna olin Chesterissa saksalaisen kämppikseni ja hänen ystävnsä kanssa. Kaupunki oli kaunis muureineen ja satoja vuosia vanhoine taloineen, mutta samanlaista ostosaluetta on Manchesterissakin pilvin pimein. Kokemus sinänsä oli liikkua henkilöautolla pidempään vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Itse en kyllä ajaisi täällä autolla, kun alkuun jo jalankulkijana liikkuminenkin tuntui haastavalta. Aina katsoi ensin väärään suuntaan. Sunnuntaina oli kansainvälisen yhteisön järjestämä matka Cumbriaan. Kendalin kaupungissa kävin vain kahvilla ja muinaisella linnoituspaikalla. Bownessin kaupungissa viivyimme pidempään, joten lähdin lossilla järven toiselle puolen maaseudulle vaeltamaan. Alue oli jonkinnäkoistä kansallispuistoa ja sinne oli merkitty kävelyreittejä. Matkan varrelle osui loppusyksyistä metsää,

Peura

Englannin syystuulet

Englannissa on syksy alkanut todenteolla viimeisen viikon aikana, lehdet tippuvat puista oltuaan kauan keltaisina. Sadepäiväkin osui lauantaille, vaikka muulloin sää on vain kylmähko. Kuitenkin täällä on lämpimämpää kuin Suomessa, jossa kuulemma on tullut jo lunta. Korvatulppia olen tarvinnut jatkuvasti yörauhan turvaamiseksi, kämppiksieni aikataulut kun ovat aika yöpainotteisia. Syksyn edistyessä olen huomannut että täälläoloni on puolivälissä. Joulukuun alkuun osuva esseiden jättöpäivä siis lähenee, samoin seminaariesitelmät. Ja se tieto aiheuttaa pientä paniikkia. Rauhanomaiset, mutta mielenkiintoiset kurssini käsittelevät Pohjois-Irlannin sekä Israelin/Palestiinan konflikteja sekä maailman ydinasetilannetta. Opiskelun englanninkielisyys aiheuttaa itselleni aikamoisia haasteita, eikä pohjamateriaaliksi tarkoitettu kirja pysy kauaa kasissa. Englanninkielisistä kirjoista olen lukenut lähinnä Harry Potteria iltojen ratoksi. Täältä kun ei suomenkielisiä opuksia löydy, ehkä hyvä niin. Lauantaina olin Manchesterin alueen yliopistojen kansainvälisen yhteisön retkellä Walesissa. Idyllinen pikkukaupunki Llangollen oli mukavaa vaihtelua suurkaupunkialueelle. Samoin Chirk Castle hienoine puutarhoineen oli mukava nähdä. Matkan varrella näki maaseutua tuhansine lampaineen, mikä ei täällä Salfordin seutuvilla ole mahdollista. Kuulin paikallisen suosittelevan eräälle ulkomaalaiselle opiskelijalle runsasta matkustelua, koska Salford on eräs Ison-Britannian rumimmista kaupungeista. Saattaa pitää paikkansa, mutta ei tämä silti niin kovin kauhea paikka elää ole.

Scroll to top