Viime viikot ovat olleet tai ainakin niiden olisi pitänyt olla kiireisiä täällä Salfordissa. Esseideni palautusaika lähestyy neljän viikon päästä. Mutta kurssin toisen pidemmän työn palautusaika onkin vasta tammikuusssa, joten voin vaikka lähettää ne tänne Suomeen palattuani. Mutta materiaalia niihin löytynee kuitenkin paremmin täällä, joten tekemistä riittänee joulukuulle saakka.

Muutin viikko sitten alakerran tyhjään huoneeseen. Se oli helppoa, koska minulla ei täällä ole paljon tavaraa mukana, eikä matkaa ollut kuin kahdet raput alas. Nyt nukkuminen öiseen aikaan on pääsääntöisesti mahdollista, vaikka ei Castle Irwellin opiskelijakylässä taida olla kovin rauhallista missään ainakaan aina. Olen alkanut suunnitella tarkemmin joulukuun alkuun kauan suuunnittelemaani Irlannin matkaa. Ikään kuin vaihdon huipentumaksi Euroopan ääreen Länsi-Irlantiin.

Viikonloppuna olin Chesterissa saksalaisen kämppikseni ja hänen ystävnsä kanssa. Kaupunki oli kaunis muureineen ja satoja vuosia vanhoine taloineen, mutta samanlaista ostosaluetta on Manchesterissakin pilvin pimein. Kokemus sinänsä oli liikkua henkilöautolla pidempään vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Itse en kyllä ajaisi täällä autolla, kun alkuun jo jalankulkijana liikkuminenkin tuntui haastavalta. Aina katsoi ensin väärään suuntaan.

Sunnuntaina oli kansainvälisen yhteisön järjestämä matka Cumbriaan. Kendalin kaupungissa kävin vain kahvilla ja muinaisella linnoituspaikalla. Bownessin kaupungissa viivyimme pidempään, joten lähdin lossilla järven toiselle puolen maaseudulle vaeltamaan. Alue oli jonkinnäkoistä kansallispuistoa ja sinne oli merkitty kävelyreittejä. Matkan varrelle osui loppusyksyistä metsää, raunioita ja pikkukylä kirkkoineen. Sekä loputtomasti lampaita ja lehmiä niityillä. Välillä kävelyreitti kulki lehmien kanssa samassa aitauksessa tai ainakin polulta loytyi paljon lehmänläjiä. Cumbrian maisemat olivat tervetullutta vaihtelua Manchesterin esikaupungille.

Talvi tekee tuloaan tännekin, vaikka Suomessa varmaankin on jo paljon kylmempi.